Työharjoittelua ja teatteria

Kaksi viikkoa harjoittelua takana, kaksi vielä edessä. Taas vaihteeks tuntuu, että oon kotona käyny vaan nukkumassa. Työvuorot on aina ma-pe 7.30-15.15, joten herätys on kello 5 aamulla, koska bussit kulkee jotenkin todella huonosti aamusin. Eli, aikasin nukkuun, aikasin herätys, töihin, töiden jälkeen useesti teatteritreenit tai sitten kotiin kaupan kautta ja nukkumaan.

Harjottelussa on ollu aivan mahtavaa. Tykkään ihan hirveesti olla siellä. Työporukka on aivan mahtava myös.

Teatteritreenejähän mulla on vähintään 2 viikossa, jotka kestää klo 18-21 yleensä. Ja sitten vielä on niitä jaettuja treenejä, joko ennen yhteisiä treenejä tyyliin klo 15-18 tai sitten ihan toisina päivinä. Ei oikee muuta ookkaan jaksanu sitten tehdäkkää.

Viime viikon lauantaina kävin tekemässä yhden rästitentin ja nyt odotan, että opettaja tarkistaa sen. Toivottavasti meni läpi. Ens viikon lauantaina käyn tekeen toisen rästitentin ja siitä viikon päästä kolmannen. Sit on kaikki rästitentit CHECK. Tuntuu valmiiks jo mahtavalta. Kunhan vaan kaikki menis sitten läpi.

Viime viikon sunnuntaina meille muutti punakorvakilpikonna Herra Ärrä. Ostettiin hänet Pesu Ry:ltä. Herrä Ärrä on todella sosiaalinen kilpikonna. Ärrän akvaario on meillä olohuoneessa, ja se vaan uiskentelee akvaarioonsa edes takas kun joku on olohuoneessa. Punakorvakilpparit on siis vesikilppareita, joten Ärrä asustaa 700 litrasessa akvaariossa, joka on puolillaan vettä. Ne tarvii myös vähän maapaikkaa mihin ne pääsee lämmitteleen. Kuvassa on Herrä Ärrä ja toisessa kuvassa Ärrä kiipee mun syliin.

 

Viikolla liityin sellaseen kun Pawshake. Ideana on, että mä esim oon sinne ilmottautunu lemmikinhoitajaks ja sit se kuka tarvii lemmikilleen hoitajaa niin voi palkata mut. Pawshake ottaa vähän välistä rahaa. Tänään mulla on koira päivähoidossa. :3

Ensi kertaan, rakkaudella

Wili

Loma

Tänään oli ensimmäinen lomapäivä. Tätä on odotettu. Vähän (ehkä) stressitöntä aikaa ennen harkkaa. Heti kyllä ens viikolla alan lukemaan uusintatenttiin, jonka käyn tekemässä harkan aikana.

Joululahjat on ostettu ja pakattu. Tänä vuonna en oo jaksanu laittaa mitään joulukoristeita enkä ees hakee mun kuusta varastosta. Tää on eka kerta muutamaan vuoteen, etten oo jaksanu tehä noita asioita. Yleensä oon tosi innoissani joulusta, ja joulukuusi on pystyssä ja koristeltu viimestään 15. joulukuuta ja jouluvalot partsilla 1. joulukuuta. Nyt oon vaan tehny kouluhommia, ollu teatterikerhon treeneissä ja kotona käyny nukkumassa.

Tammikuussa alkaakin ens kevään näytelmän treenaus kunnolla. Tää syksy harkkoja oli joka tiistai, tammikuussa on aina yhteiset treenit tiistaisin ja torstain, ja joka viikko on jaettuja treenejä. Jaetuissa treeneissä treenataan vaikka yhtä kohtausta ja ohjaaja pyytää tietyt tyypit paikalle. En saa kertoo näytelmän nimee vielä, koska nimen julkasu on tammikuussa. Huhtikuussa meillä on 5 näytöstä, jos joku teistä lukijoista asuu Tampereella niin suosittelen tuleen kattoon. Näytelmä kertoo yksinäisyydestä, ja perustuu tositarinoihin. Meidän kässäri on aivan mahtava. Facebookista löytyy Teatterikerho Ääriraja.

Tän vuoden viimeinen terapiakäynti oli tiistaina. Puhuttiin mun yksinäisyydentunteesta. Tunnen välillä olevani todella yksin, vaikka oonkin todella ekstrovertti. Mutta siitäpä se ehkä just johtuu. Mun kaikki kaverit on sellasia, että ne välillä tarvii omaa aikaa ja aikaa latautua yms. Mä lataudun, kun oon muiden ihmisten kanssa. Ja kun en voi olla muiden kanssa, niin lamaannun. Mä vaan lamaannun sänkyyn kattoon Netflixiä tai pelaamaan. Mä tarvin todella paljon muita ihmisiä ympärilleni, vähän liikaakin välillä. Mut tää ei oo aina ollu tällasta. Välillä oon ollu todella itsenäinen ja “mä pärjään”-meiningillä, etten tarvi ketään enkä mitään apua. Oon edelleen itsenäinen tietyissä asioissa, mutta tarvin paljon enemmän seuraa, mitä ihmiset pystyy mulle tarjoamaan, ja se lamaannuttaa mut. Ja koska on huono itsetunto ja masennus, niin aivot alkaa ajatteleen, että “ei kukaan susta tykkää/tykkää hengaa sun kanssa” tms vaikka järjellä tiedän, että se ei oo totta. Tässä kohtaa taas se järki ja tunteet alkaa kamppaileen, ja tunteet voittaa.

Eilen mun kaveri sano, että en anna tarpeeks krediittii itelleni mistään. En oikeestaa kehu itteeni yhtää mistää. Mun kaverin äitiki oli kysyny tältä kaverilta, että miks jotenki “kuuluttaa suureen ääneen tietämättömyyttään, vaikka se tietää paljon”. Mut en mä omasta mielestäni tiedä tai osaa. Ja taas kerran: huono itsetunto, huono minäkuva. En pidä itteeni missään arvossa. Ja taas kerran: järki koittaa huutaa, että kyllä sä tiät ja osaat, mutta tunteet tukahduttaa sen, kunnes ei enää mitää järjenääntä kuulu. Sen jälkeen tunteet alkaa rauhassa kuiskimaan päälle, “sä oot aivan vitun tyhmä ja tietämätön paska, etkä osaa yhtää mitää, miks ees yrität, kun tiedät, että epäonnistut?”. Mä en koskaan kehu itteeni, koska en omasta mielestäni oo kehun arvonen. Jos joku mua kehuu, niin joko ajattelen, että “älä ny vittu viiti valehdella” tai sit sanon “no eeeeii..”. Koita nyt sitten näitä asioita selittää ihmiselle, tai ihmisille, jotka pystyy kehuun ja kritisoimaan itteensä terveessä määrin.

Masennus, huono minäkuva, huono itsetunto, ahdistus, post-traumaattinen stressioireyhtymä. Nää on paskoja kavereita, joiden kanssa vaan joudun elään. En tiedä miten niistä pääsee eroon. En oikeesti tiiä, miten saan parannettua minäkuvaani tai itsetuntooni. Sitä asiaa lähdin selvittäänkin terapiaan.

Tiedättekö, jokaisen valittavan postauksen jälkeen, haluaisin pyytää anteeks sitä, että valitan.

Joten, kiitos ja anteeks, ja rakkaudella ens kertaan

Wili.

 

Nopeat kuulumiset

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta… Noh, ei pidä potea huonoa omatuntoa asiasta, aina ei vaan kerkiä tai jaksa.

Toka vika kouluviikko ennen joululomaa menossa. Tänään oli ainut “oikee” koulupäivä tällä viikolla, maanantaina kylläkin kävin tekeen tentin tenttiterraariossa ja huomenna täytyy käydä vähän tursaita moikkaamassa.

Ens viikon torstaina vika tentti tältä vuodelta, huhhuh. Aikamoinen urakka taas ollu. Välillä on tuntunu, että käyn vaan koulussa, ja kotona sitten luen kokeisiin ja nukun. Tänään alotan lukeen viimeseen tenttiin. Lasten hoitotyö on aiheena ja kun haluan lapsiin suuntautua niin nyt pitää sitten saada asiat päähän.

Mulla laskettiin Venlafaxin yhteen kapseliin päivässä ja sen kaverina edelleen Voxra. Siitä on nyt 1,5 viikkoo ja voin sanoa, että näkyy ja tuntuu olossa. Ei oo semmosta puhtia enää päällä ja ehkä vähän enemmän oon ollu alakulonen, mutta mun orgasmiongelmani on lähtenyt! Joten, luulen, että laitan lääkärille soittopyyntöä jos vaikkapa Voxraa vois nostaa. Täytyy varmaan se asia hoitaa ennen joulua, tai ennen vuoden vaihtoa, että sitten kun viikolla 2 meen harkkaan niin ois pirtee mieli. Tiedän kyllä, että mielialaan vaikuttaa myös tää pimeys. Ja stressi. Ja koulu. Jajajajaja…

Viime yönä en jostain syystä saanut ollenkaan nukutuks ja nyt oon valvonu vuorokauden ja tuntuu vähän höpöltä. Mietiskelin tässä, että jos yrittäis valvoo vaikka 18 saakka ja menis sitten nukkuun niin sais ainakin unta. En oo nyt parina iltana ottanu melatoniinia, koska haluan tehdä niin, että syön melatoniinia 2 vk – 1 kk putkeen ja pidän vähintään 1 viikon tauon. Se on ihan suositeltavaa, ettei aivojen oma melatoniinituotanto ihan surkastu pois. Mut vaikka en oo melatoniinia ottanut, niin oon yleensä aina jossain vaiheessa nukahtanu. Tänään alko oikeesti väsyttään 2 minuuttia ennen 7, ja herätys soi 7. Sitten koulussa siinä 11 aikaan silmät lipsu kiinni ja meinasin nukahtaa istuvalteni. Mutta nyt, oon pirtee taas. Vähän ehkä se pelottaa, että jos meen nukkuun nyt päikkärit niin ne venyy 3-4 tunnin päikkäreiks, tai pahimmas tapaukses johonkin kello 22-23 saakka ja sit oon taas yön hereillä.

Huomenna mennään käymään Turussa, moikkaamassa anoppia ja viemässä joululahjoja. Myös yhdellä kaverilla on TJ 0 -päivä huomenna niin täytyyhän sitäkin juhlistaa. 😉

Ainiin! Mursin oikeen jalan keskimmäisen varpaani sunnuntaina. 😀 Se oli jotenki oudon hauska juttu. Löin sen sunnuntaiaamuna listaan ja siihen tuli verta vuotava haava. Laitoin laastarin ja koko päivän ajattelin, että se on kipee, koska haava, right? No, illalla otin laastarin pois, niin varpaassa järkyttävä mustelma. Aloin epäileen, että se on murtunu, koska hassussa paikkaa mustelma. Maanantaiaamuna kävin näyttämässä terkkarissa, ja sairaanhoitaja oli vaan, että selkeesti murtunu. Kuvia ei otettu eikä sitä kipsata, mutta se varvas on tuettuna toiseen varpaaseen tukisiteellä. Ja se paranee viimestään 4 viikon kuluessa, eli viimestään kun harkan pitäis alkaa niin pitäis olla varpaan parantunu. Ehkä paras säkä ikinä.

Jooh, eipä tässä muuta. Meikäläinen varmaan syö jotain ja yrittää lukea tenttiin. Saas nähä tuleeko siitä mitään väsyneenä, vaikka ei väsytä. 😀

Ens kertaan, rakkaudella

Wili

Eat, study, sleep, repeat

Tässä on ollut taas hetken aikaa vähän päätöntä menoa tämä koulunkäynti… Huhhuh.

Tuntuu, että oon melkein kirjaimellisesti vaan syöny, nukkunu, opiskellu. Mulla on anatomian ja fysiologian uusintatentti viikon päästä, johon oon oikeesti nyt kyllä paneutunu niin, että maailman kirjat on sekasin. Oon joka päivä lukenu ja tehny muistiinpanoja. Sitten siitä puolentoista viikon päästä on lastentaudit-tentti, johon alotan heti a&f-tentin jälkeen lukeen. Mulla on työpöydällä tällä hetkellä 10 tenttikirjaa ja yks on vielä varauksessa. Sitten totta kai päälle muut kouluhommat. Ei oo helppoo ei.

Tein ihan lukuaikataulun itelleni, että hommassa pysyis joku järki. Siihenkin sain kulutettua 1,5 tuntia yks ilta :’D

Tänään on onneks teatterikerhon treenit, joten saa ajatuksia pariks tunniks muualle. ❤ En sit muuta kerkiäkkää oikeen harrastaan.

Mulla alko terapia viime viikon perjantaina. No, se oli eka kerta joten ei vielä mitään isoja juttuja käsitelty. Mulla on terapia kerran viikossa eli torstaina taas sitten.

IMG_5645

Seuraavaan kertaan, rakkaudella

Wili

Helsinki International Horse Show

Paluu arkeen HIHSin jälkeen. Viime viikolla keskiviikosta sunnuntaihin olin Helsingissä vapaaehtoistöissä Horse Show:ssa. Viikko oli rankka, mutta selvisin!

Olin siellä ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena. Olin areenaryhmässä eli me kasattiin esteet ja rakennettiin kouluradat. Päivät oli pitkiä ja joka päivän jälkeen menin vaan hotellille nukkumaan.

Pelkäsin mennä HIHSiin vapaaehtoiseksi, koska pelkäsin, etten jaksakkaan, saan taas jonkinmoisen burn outin ja jään vain hotellille makaamaan. Mutta mä jaksoinkin vaikka pelkäsin. Olen tyytyväinen itseeni. 🙂

Nyt mulla on syysloma. Harjoittelu ei ole vielä ohitse, koska menetin pari harkkapäivää HIHSin takia. Meen torstaina ja perjantaina tekeen puuttuvat tunnit ja sitten sekin on tehty. Tuntuu aivan mahtavalta saada jotain tällaista aikaiseksi.

Tänään oon suurimmaks osaks vaan nukkunu kotona. Ehkä se johtuu siitä, että oon kipee, mutta sanoin itelleni, että se on ihan ok, nyt saa levätä. Paljon olis kaikkee mitä taaskin pitäis tehdä, mutta koitan parhaani olla murhetimatta liikaa. Oon varannu itelleni yhden kokeen tehtäväks keskiviikkona, mutta saatan perua sen. Ja tallilla pitäis käydä moikkaan heppaa. Lauantaina onkin mun synttärit, jee!

Se harmittaa oikeesti, etten oo jaksanu lukee tenttiin. Mulla on kaks tenttiä uusittavana ennen ens toukokuuta. Joo tiedän, että siihen on aikaa, mut haluaisin vaan ne alta pois. Pelkään, että ne vaan jää niinkun tähänkin saakka. Ne ekat tentit oli siis viime toukokuussa ja en päässy läpi. Sit opettaja onneks anto vuoden aikaa uusia ne. Tarkotus oli kesällä tehdä ne, mutta en vaan kyenny. Sit oli tarkotus tehdä ne syksyllä, kun olin vielä sairaslomalla, mutta en jaksanu. En jaksanu, koska kävin sillä yhdellä kurssilla mikä oli kans pakko uusia. Siitä oli koe viikko sitten perjantaina ja en oo saanut tuloksia vielä…

Ja normaali koulu jatkuukin maanantaina. Sekin pelottaa, koska en haluais jäädä taas sairaslomalle. Mun on ollut tarkoitus tehdä postaus siitä, miks alunperin jäin sairaslomalle viime keväänä. Ehkä teenkin sen videopostauksena, hmm.. Kerroinko jo, että löysin terapeutin? Terapia alkaa marraskuussa, jee! Se oli kolmas terapeutti kenellä kävin tutustumiskäynnillä ja olin varannu myös 2 terapeutille vielä käynnit, mut peruin ne sitten.

Ensi kertaan, rakkaudella

Wili.