Vuosipäivä

Tänään tulee kaks vuotta ystävän kuolemasta.

Tänään on yhden kaverin synttäripäivä.

Tänään koulussa puhutaan itsetuhoisen potilaan ensiavusta.

Tänään on terapia.

Tänään on Teatteri Äärirajan Todella Avoimet Ovet.

Tänään pyöräilin kouluun.

Musta ei oikein tunnu miltään. Yskittää, koska kävi kylmä viima, kun pyöräilin. Nyt on vähä kylmä kans, kun tuli hiki. Mä istun tunnilla nyt. Pitäiskö mun tuntee jotain? Kaikkina muina päivinä on ystävää ikävä ja kuolema ahdistaa, tänään ei. Miksei ne tunteet oo tänään? Kiellänkö iteltäni ne? Enkö oikeesti haluukkaa niitä ajatella?

Mä oon pohtinu, että onko mulla joku persoonallisuushäiriö. Jokainen meistä varmasti näkee itsessään niitä merkkejä, mitä persoonallisuushäiriössä vois olla. Niitä on monta erilaista. Mun ystävällä oli epävakaa persoonallisuushäiriö. Niitä on myös epäluuloinen, eristäytyvä, epäsosiaalinen, huomionhakuinen, vaativa, estynyt, riippuvainen ja muu persoonallisuushäiriö. Sit taas kummiski aattelen, ett oon vaan luulotautinen. Ehkä vaan haluan nähdä itessäni niitä oireita.

 

 

Syksy on saapunut

Pian taitaakin tulla vuosi siitä, kun alotin tän blogin kirjottamisen. Jeij, oon jaksanut tehä tätä jopa niin kauan :3

Mutta, mulle kuuluu oikeestaan iha hyvää. Siihen nähden siis, että oon koht viikon ollu flunssassa. Viime viikon keskiviikkona alko mulla, mies tuli kipeeks viime viikon tiistaina.

Koulu on alkanu ja lähteny hyvin käyntiin. Menin kaks kurssia uudestaan ja niistä molemmista oli koe viime viikolla. Parin viikon päästä sitten taas kaks koetta. Myöskin tänä syksynä musta tuli Teatteri Äärirajan tuottaja ja somevastaava, ja niissä hommissakin on riittänyt tekemistä.

Neilikalle on saatu kärryt selkään, sen kanssa on jo ajeltu useempi viikko ja mäkin opettelen ajaan. Oon nyt pari kertaa ollu kuskina, onneks kaveri opettaa. Mua jännittää välillä ihan hirveesti, koska kärryillä ajaminen on ihan erilaista, kun ratsastus. Jos oot hevosen selässä ja hevonen säikähtää jotain, lähtee peruttaa/kääntyy ympäri tjsp, niin voit kunnolla antaa pohkeita ja melkeempä pakottaa eteenpäin, ett “nyt mennää!”. Mut kärryjen kanssa tuntuu jotenkin… voimattomalta? Neilikka pelästy vesiletkua (kyllä :D) ja lähti peruuttaan, ja sit käänty takasin kotiin. Mä en tällön ajanu vaan kaveri, niin ei meinannu kaveri saada aluks Neilikkaa pysähtyy tai jatkaan eteenpäin. Kaveri sai Neilikan pysähtyyn ja mä hyppäsin kärryn kyydistä pois. Menin Neilikan pään viereen kävelee ja näytin sille, että tää vesiletku ei oo mikään paha käärme, että ihan hyvin voit mennä tästä. Ja sit se menikin. Pitää vaan muistaa, että se on 2-vuotias, nuori kokematon tamma, joka myös testailee. Pitää pysyä tiukkana!

41073965_10214557016613008_7084711106379251712_n

Voi olla, että mulla menee jotenkin “hypomaanisen hyvin”, koska mulla on tällä hetkellä kaks masennuslääkettä päällekkäin. Mulla oli tossa kuukausi sitten lääkäri ja kysäsin, että voitaisko Voxra vaihtaa siihen Seroniliin, kun on niin paljon halvempi ja sopi mulle hyvin. Niinhän me tehtii, eli kuukauden söin 300 mg Voxraa ja 20 mg Seronilii. Tänään oli kontrollilääkäri ja kaikki on hyvin, niin Voxra laskettiin 150 mg ja Seronil edelleen 20 mg. Kuukauden päästä taas kontrolliaika.

Myöskin kuukausi sitten mulla oli ainakin sata lääkeasiaa esim. voisko Pregabalinin lopettaa, koska oon lihonu sen lääkkeen takia, ja mulla tulee 3 vuotta ehkäsykapselin laitosta tammikuussa, niin se pitäis ottaa pois ja vaihtaa pillereihin. En ota uutta ehkäsykapselia, koska 3 vuoden sisään voi tulla raskauskyseeseen, jollon vaan pillerit on helppo lopettaa.

Pregabalin lopetettiin ja aluks mun selkä oli älyttömän kipee, mut se tasaantu siitä. Nyt on oikeestaa menty takasin siihen, mitä se oli ennen kun aloin Pregabalinii syömään. Sanoinkin lääkärille, että kyllä se kipu häiritsee elämää ja olis kauheen kiva, jos sille jotain vois tehdä. Lääkäri mietti toista masennuslääkettä, joka kans auttaa selkäkipuihin, niinkun Venlafaksiini. Venlafaksiinista mulle vaan tuli sitä anorgasmiaa ja seksihalut väheni mitättömiin. Ja siitäkin lääkkeestä taisin lihota, tai sit Venlafaksiinin ja Pregabalinin yhteisvaikutuksesta. Mut lihominen loppu, kun lopetin Venlafaksiinin, niin siks ainakin luulen, että sekin lihotti. Nyt en myöskään osaa sanoo, että onko multa kilo lähtenyt sen takia, että Pregabalin lopetettiin vai onko se jotain muuta… Aika näyttää, eiks je?

Olishan se hirveen kiva, jos laihtuis sen 18 kiloo, mitä lääkkeistä on tullu. Oon siis 100% varma, että noi kilot on tullu lääkkeistä, koska: mulle tuli kuukaudessa 8 kg lisää, kun söin kuukauden Mirtazapiinia, mulle tuli puolessa vuodessa 10 kg lisää, kun söin Venlafaksiinii ja Pregabalinii, ja painon nousu loppu, kun Venlafaksin lopetettiin, mut paino ei lähteny tippuun. Nyt on lähteny ees se kilo, kun Pregabalin on lopetettu. Mä en ole muuttanu mun liikunta- tai ruokailutottumuksia, tuskin yhtään, useempaan vuoteen. Viimesin radikaalein muutos oli 2016 kesäkuussa, kun ryhdyin kasvissyöjäks. Mutta aika näyttää..?

Mulla on tosiaan hirveesti ollu nyt energiaa. Viime viikolla huomasin, että kävin todella ylikierroksilla, puhuin vielä enemmän mitä normaalisti ja nopeempaa, ja en pysyny paikallani. Mutta flunssan alettua niin oon ollu vähän rauhallisempi. Kauhee motivaatio vaan olis lähtee lenkkeileen ja pyöräillen kouluun, ja haluis muutenkin vaan tehdä kaikkee, mutta mä koitan pitää itteni mahdollisimman paljon kotona, että paranen.

Paljon oon ajatellu tota paino asiaa viime aikoina. Kauheen kivahan se ois jos vaan vois huomenna herätä normaalipainosena ilman mitää rehkimistä, mut ei se maailma valitettavasti sillee toimi… On tähän kuukauteen mahtunu synkkiäkin ajatuksia, yhessä vaiheessa pyöri taas syömisvammailuajatukset päässä. Sori, jos joku ei pidä termistä “syömisvammailu”, mut mulle ei oo koskaan diagnosoitu mitään syömishäiriöö, niin en halua sanoo, että mulla on syömishäiriökäyttäytymistä. Vaikka onhan mulla selkeesti ihan vinksahtaneita ajatuksia ruuan suhteen.

l-29422-when-i-say-i-want-to-lose-weight-and-someone-says-lets-go-to-the-gym-thats-a-bit-extreme

Oon ajatellu, että kuvaisin sellasen vlogin, että täs mun normi viikko. Mut voisin koittaa kuvata sen sellasena jaksona, joka oikeesti kertois mun jaksamisesta, eikä niin, että kahen lääkkeen voimalla oon ihan Duracell-pupu.

Ens kertaan, rakkaudella

Wili

Jaksaminen

Kiirettä on pitänyt. Yli kuukausi kerkesi vierähtämään viimeisestä postauksesta. Mä tuossa yhdessä vaiheessa teinkin videon, joka mun oli tarkotus postata tänne.

Tänään alkoi hiihtoloma, se kauan kaivattu loma. Tuntuu, että juuri olin joululomalla, mutta 4 viikkoa väänsin harkassa ja sitten 3 viikkoa koulussa. Harkkapäiviäkin jouduin 2 päivää korvaamaan, koska olin kipeä, ja tänään oli viimeinen korvauspäivä eli harkkakin on nyt pulkassa. Sitten 3 viikossa kurssi läpi ja koe on vasta loman jälkeen maanantaina, mutta kaikkia muita koulutehtäviä riitti.

Tuntuu, ettei vapaa päiviä oikein ole. Olen tässä kaikki 7 viikkoa mennyt sillä fiiliksellä, että kotona kerkiän käymään nukkumassa. Itsepähän itselleni nämä aikataulut teen. Päivät menivät harkassa tai koulussa, illat teatteriharkoissa. En mäkään nyt ihan 8-20 vääntänyt menemään, koska välillähän kouluun menin vasta 12.30 ja pääsin 15.45 ja teatteritreenit alkoivat 18, ja sieltä kotiin 20-21 väliin, joten aamuisin nukkui pitkään ja sitä rataa.

Omassa terveydessään sen huomaa, ettei ole kerennyt lepäämään. Tosiaan harkan aikana oli 2 viikkoa kipeänä, mutta olin vain 2 päivänä poissa. Nyt taas alkoi flunssa viime viikon sunnuntaina eli viidettä päivää taas kipeänä.

Terapiassa olen edelleen, kerran viikossa käyn. Nyt kaksi viimeisintä kertaa ollaan oikeastaan päästy siihen aiheeseen miksi halusin terapiaan; kuoleman- ja menettämisen pelko. Kuitenkaan terapiakäynnit eivät ole ahdistaneet, vaikkakin aiheet ovat itselleni erittäin ahdistavia.

Toinen ahdistava asia, painon nousu. Mullahan on pientä syömishäiriötaustaa, vaikkakaan mitään virallisia diagnooseja en ole koskaan saanut. Tajusin, tuossa tammikuun aikana, että taas on painoa tullut yhtäkkiä lisää 5 kiloa. Syksyn aikana tuli toiset 5 ja silloin elokuussa (kyllä, kuukauden sisään) lihoin 8 kiloa. Eli puolessa vuodessa painoa on tullut +18 kg. Aivan järkyttävää.

Elokuussa lihoin Mirtazapinin takia. Se nostaa ruokahalua, joten varmaankin söin kaikkea ja 8 kg matkaan mukaan. Sitten syksyn aikana 5 kiloa pikku hiljaa hiipi vyötärölle. Aloin jo miettimään, että en kai oo paksuna (en ole). Sitten tammikuussa tajusin, että mitäs helvettiä, taas vaaka näyttää +5kg. Mietin ja mietin, että miten voi olla. Syömiseni tai liikkumiseni ei ollut muuttunut. Ainut mihin lihomisen osasin yhdistää oli lääkkeet. Tutkin asiaa ja selvisihän se, Venlafaxin ja Pregabalin, molemmissa lääkkeissä haittavaikutuksena painon nousu.

Soitin liikkuvaan psykiatriseen työryhmään, joka on nyt vastannut hoidostani ja pyysin lääkärille puhelinaikaa. Ei lääkäri soittanut, ei soittanut vaikka 3 kertaa eri viikkoina soitin sinne ja sanoin, että nyt oikeesti pitäis saada asiaan jotain tolkkua.

Nyt tiistaina tuli viesti, että minulle soittaa keskiviikkona lääkäri. Olin, että jes vittu vihdoin. Lääkäri soitti, mutta se ei ollut lääkäri joka normaalisti hoitaa asioitani. Lääkäri soitti Psykiatriakeskuksesta ja siinä mielessä, että voitaisiinko minun hoitoa pikkuhiljaa alkaa siirtämään takaisin opiskelijaterveyteen. No, pusersin tämän kaiken lihomislääkejuttuni tälle lääkärille. Päädyimme lopettamaan Venlafaxinin, nostimme Voxran 150 mg -> 300 mg. Pregabalin pysyy samana, koska se pitää selkäkivut kurissa. Nyt toivottavasti paino lähtisi laskemaan.

Asia ahdistaa siksi vielä enemmän, että vaatteeni eivät tahdo mahtua päälleni enää. Vaatteista mukavimmat ovat yli-isot hupparini ja collarit. Farkkujen saaminen jalkaan on työn ja tuskan takana, joka itkettää joka kerta, kun farkkuja laitan jalkaan. No miksen käytä pelkkiä collareita ja huppareita, no koska en halua. On välillä kiva näyttää nätiltä, pistää farkut ja vähän korkoo jalkaan. Ja myöskin, pelkään, että jos luovutan farkkujen suhteen ja pidän vain collareita, niin jatkan lihomista tietämättäni.

Olen muutenkin jo reilusti ylipainoinen, olin ennenkin, ennen tätä 18 kg lihomista. Asia on koko ajan mielen päällä, koska nään ison mahani kokoajan. Vaatteet pursuaa ja puristaa, mikään ei näytä eikä tunnu hyvältä. Vaikka juuri sanoinkin, että kiva näyttää nätiltä joskus, nii joo joskus tuntuu nätiltä, mutta nyt ei. Vatsassa on lisää liloja raskausarpia, niitä löytii kainaloistakin. Ja ties mistä muualta, minne en nää… Ja kun ihan oikeasti, mä en syö paljoa mitään paskaa. Totta kai joskus tulee syötyy roskaruokaa, sipsii ja karkkii, mutta ei todellakaan sillä tahdilla, että puolen vuoden aikana olis melkein huomaamatta tullut 18_vitun_kiloa lisää.

Välillä hetken toivon, että voisin palata ajassa taaksepäin siihen, kun oli enemmän syömishäiriökäyttäytymistä.

ed

 

Työharjoittelua ja teatteria

Kaksi viikkoa harjoittelua takana, kaksi vielä edessä. Taas vaihteeks tuntuu, että oon kotona käyny vaan nukkumassa. Työvuorot on aina ma-pe 7.30-15.15, joten herätys on kello 5 aamulla, koska bussit kulkee jotenkin todella huonosti aamusin. Eli, aikasin nukkuun, aikasin herätys, töihin, töiden jälkeen useesti teatteritreenit tai sitten kotiin kaupan kautta ja nukkumaan.

Harjottelussa on ollu aivan mahtavaa. Tykkään ihan hirveesti olla siellä. Työporukka on aivan mahtava myös.

Teatteritreenejähän mulla on vähintään 2 viikossa, jotka kestää klo 18-21 yleensä. Ja sitten vielä on niitä jaettuja treenejä, joko ennen yhteisiä treenejä tyyliin klo 15-18 tai sitten ihan toisina päivinä. Ei oikee muuta ookkaan jaksanu sitten tehdäkkää.

Viime viikon lauantaina kävin tekemässä yhden rästitentin ja nyt odotan, että opettaja tarkistaa sen. Toivottavasti meni läpi. Ens viikon lauantaina käyn tekeen toisen rästitentin ja siitä viikon päästä kolmannen. Sit on kaikki rästitentit CHECK. Tuntuu valmiiks jo mahtavalta. Kunhan vaan kaikki menis sitten läpi.

Viime viikon sunnuntaina meille muutti punakorvakilpikonna Herra Ärrä. Ostettiin hänet Pesu Ry:ltä. Herrä Ärrä on todella sosiaalinen kilpikonna. Ärrän akvaario on meillä olohuoneessa, ja se vaan uiskentelee akvaarioonsa edes takas kun joku on olohuoneessa. Punakorvakilpparit on siis vesikilppareita, joten Ärrä asustaa 700 litrasessa akvaariossa, joka on puolillaan vettä. Ne tarvii myös vähän maapaikkaa mihin ne pääsee lämmitteleen. Kuvassa on Herrä Ärrä ja toisessa kuvassa Ärrä kiipee mun syliin.

 

Viikolla liityin sellaseen kun Pawshake. Ideana on, että mä esim oon sinne ilmottautunu lemmikinhoitajaks ja sit se kuka tarvii lemmikilleen hoitajaa niin voi palkata mut. Pawshake ottaa vähän välistä rahaa. Tänään mulla on koira päivähoidossa. :3

Ensi kertaan, rakkaudella

Wili