Minun ja mieheni suhde

Oon pidemmän aikaa halunnu kirjottaa mun ja mun miehen suhteesta. Meillä on hyvä suhde ja avioliitto. Mentiin naimisiin 8.4.2017. Kerettiin oleen yhdessä vähän päälle 2 vuotta ennen avioliittoo. En oo onneks kuullu kertaakaan, että me oltais “edetty nopeesti” tai “meette tosi nuorina naimisiin”. Mä oon siis 23 ja mun mies 21, täyttää maaliskuussa 22 (eli meillä on 1,5 vuotta ikäeroa).

Mutta, miks haluan kertoo teille meidän suhteesta? No, meidän suhde ei oo normaali yksiavioinen suhde.

Kun tutustuin mun mieheen, hän kertoi, että hän on ollut ainoastaan avoimissa suhteissa ja yhdessä polyamorisessa suhteessa. Itse olin kerran seurustellut ja se oli “suljettu suhde” eli ihan normaali suhde. Polyamorinen suhde on siis sellainen, että samaan aikaan seurustellaan monen ihmisen kanssa. Mieheni tilanteessa hän oli samaan aikaan yhdessä naisen ja miehen kanssa, he siis seurustelivat kaikki kolme keskenään. Avoin suhde mieheni tilanteessa oli sellainen, että hän seurusteli naisen kanssa ja tämä nainen oli myös toisen miehen kanssa, mutta näillä miehillä ei ollut suhdetta keskenään. Jotkut voivat kutsua tätäkin polyamoriseksi suhteeksi.

Minulla ja miehelläni on aina ollut avoin suhde. Miksi? Koska meidän mielestä yksi ihminen ei voi antaa kaikkea toiselle mitä se toinen haluaisi. Jotkut sanovat, että no ei tarvikkaan antaa kaikkea toiselle ja sen pitäisi riittää. Hienoa, jos joillakin suhde toimii näin. En ole vastaan yksiavioisia suhteita, itsekin olen ollut sellaisessa ja se toimi 6 vuotta.

Olemme mieheni kanssa toisille täydellisen rehellisiä ja avoimia kaikista asioista. Luotan mieheeni täysin, että voin kertoa hänelle kaikki ajatukseni ja mitä päivän aikana on tapahtunut. Ja luotan, että mieheni tekee samoin. Ei meidän tarvitse kertoa kaikkea, jos se ei ole oleellista suhteelle tai jotenkin muuten liity meihin. Emme mitenkään kyttää toistemme tekesiämme ja emme aina mene joka paikkaan yhdessä, saamme tehdä asioita omien kavereidemme kanssa jos haluamme. Jos kyttäisimme, se kertoisi, ettei jompi kumpi luota toiseen.

Meidän avoin suhde on ollut pidemmän aikaa sellainen, että jos esimerkiksi minä haluaisin harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa niin minun pitää kysyä mieheltäni, että onko se ok. Jos se ei ole, niin en saa tehdä sitä. Jos se on ok, niin sitten antaa mennä vaan. Kysymme tämän siksi, koska jos toisella on jotenkin epävarma fiilis tai muuta sellaista tai ei vain jostain syystä halua, että toinen harrastaa seksiä toisen kanssa. Minulla on ollut sellaisa suhteita miesten kanssa, että se on ollut puhtaasti vain seksiä eli “friends with benefits” meiningillä.

Olemme puhuneet polyamorisesta suhteesta, joka myös olisi ok meille molemmille, jos joku sellainen ihminen löytyy. Olemme myös puhuneet siitä, että mitä jos esimerkiksi minulla olisi aviomies ja poikaystävä ja sekin olisi ok. Ja sama toistepäin totta kai.

Miksi juuri nyt kirjoitan aiheesta? Koska minulla on vähän sellainen tilanne päälle yhden ihmisen kanssa, josta saattaa syntyä suhde. Olemme olleet ystäviä pari vuotta, hän on ollut mieheni ystävä kauemmin, he ovat opiskelleet samassa koulussa ja niin edes päin.

Rakastan miestäni. Olen myös ihastunut toiseen mieheen. Parhainta tässä on se, että ennen kuin kerroin toiselle miehelle tunteistani, puhuin mieheni kanssa tunteistani tätä henkilöä kohtaan. Ja puhuin mieheni kanssa kaikista mahdollisista tilanteista mitä tästä voi syntyä. Tämän jälkeen kerroin tälle toiselle, että olen ihastunut häneen ja sitten hänen kanssaan olen keskustellut paljonkin kaikesta mahdollisesta. Mieheni ja tämä mies ovat keskustelleet myös. Olemme täydellisen totaalisen avoimia ja rehellisiä toisillemme kaikesta.

Seuraavaan kertaan,

rakkaudella Wili.

11heg9

Murrosikä

Ei kukaan meistä ollu varmastikkaan parhaimillaan murrosiässä. Sanoisin, että olin aika “normaali” teini. Maistoin tupakkaa ja alkoholia, meikkasin rumasti, olin eka gootti, sit hevari, sit emo… Tyylejä löyty monta. Oli musta tukka, mustat vaatteet ja kuuntelin raskasta musaa. Ei siinä, edelleen suurimmaks osaks pukeudun mustaan, kun meikkaan niin meikkaan aika vahvat silmämeikit ja kuuntelen raskasta musiikkia.

WhatsApp Image 2017-10-06 at 20.39.55

Mä sit rakastan memejä ja mun huumorintaju on todella musta.

Pään sisältä en ollutkaan sitten ihan normaali. Kun olin 13-vuotias, niin selkeesti alko pahemmat masennusoireet ilmenemään. Mua ei oikeen kiinnostanu mikään eikä kukaan, kävin vaan koulussa ja takasin kotiin, koneelle. Viiltelin myös pahaan olooni. Ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa 13-vuotiaana.

Kahdeksannella luokalla ymmärsin itse hakee apua. Menin terveydenhoitajan juttusille, siitä koululääkärille, siitä koulupsykologille. Siitä oli jonkin verran apua, mutta onneks ihan muutamassa kuukaudessa sain lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Siellä mua ymmärrettiin ja kuunneltiin. Mulla teetettiin kaikenlaisia testejä ja yhtä testiä tein aina tietyn ajan välein. Silloin sain virallisesti diagnoosini, keskivaikea masennus ja post-traumaattinen stressioireyhtymä. Mulle ei aloitettu sillon vielä lääkitystä.

Kävin siellä polilla aluks tiheemmin, kerran kahessa viikossa. Me keskusteltiin kaikennäkösistä asioista. Mun mielialasta, mun syömisestä, mun arjesta… Mulla on aina ollut huono minäkuva ja syömishäiriökäyttäytymistä, mutta koskaan ei oo mitään diagnosoitu. Ja koska oon aina ollut avoin mun asioista niin siellä kerroin rehellisesti mun itsemurhayrityksistä ja viiltelystäkin. Ja siis kyllä, oon useampaan otteeseen yrittäny tappaa itseni. Sain siellä omasta mielestäni hyviä neuvoja, että mitä kannattaa tehdä jos haluaa viillellä esimerkiks laittaa kädet kylmän valuvan veden alle. Mä teinkin välillä niin. Mulla myös oli (ja siis on edelleen) ahdistusta ja luulen, että tää kylmän veden valuttaminen autto mut tuomaan “takas tähän hetkeen”.

WhatsApp Image 2017-08-19 at 12.01.01

Lääkkeet. Mun lääkitys. Huhhuh. Se on kyllä yks työmaa. Ensimmäinen mitä koskaan sain oli Ketipinor unen laadun ja mielialan tasaamiseksi. Söin sitä puoli vuotta. Iltasin otin 25 mg ja olin kanttuvei tunnin sisään ja nukuin 12h. Sit olin hereillä hetken ja nukuin 3h päiväunet. Sit olin hereillä jonkin aikaa ja otin uuden pillerin ja taas olin nukahtanu tunnin sisään. Tää oli siis kun alotin Ketipinorin. Siitä puolesta vuodesta kun söin Ketipinoria niin en muista mitään. Olin ko zombi. Onneks se lopetettiin. Ensimmäisen kerran kun sain masennuslääkityksen, niin se oli abivuonna, Seronil. Alotettiin 10 mg aamulla ja pian se nostettiin 20 mg aamulla. Se sopi mulle tosi hyvin ja sitä söin semmosen vähän päälle vuoden putkeen. Lähdin 2014 huhtikuussa Australiaan au pairiks ja en tienny kauan oon siellä niin halusin lopettaa sen siks.

Aloin seurusteleen ensimmäisen kerran kahdeksannen luokan joulukuussa. Hänen kanssaan sitten olinkin yhdessä yli 6 vuotta. Meillä oli hyvä suhde. Joskus ajattelin, että hänen kanssaan oon loppuelämäni ja kuinka ihanaa kertoo sitten lapsille, että ollaan oltu yhdessä siitä saakka kun ollaan oltu 14-vuotiaita ja ollaan toistemme ekat ja ainoot! Noh, ei se menny ihan niinko elokuvissa. Kun tulin Australiasta kotiin niin asiat alko meneen huonommin ja erottiin siitä puolen vuoden päästä. Ollaan ihan hyvissä väleissä edelleen.

Niin. Vaikka olinkin mieleltäni sairas, niin onnistuin silti pitämään yllä suhdetta. Koulu meni keskiarvosesti, mulla oli numeroita 5-9 välillä, kun pääsin yläasteelta. Kävin lukion ajallani, vaikka se olikin todella vaikeeta aina välillä, mutta valmistuin silti arvosanoilla A, B, C ja C; lyhyt matikka, äikkä, enkku ja terveystieto. En samantein päässy uuteen kouluun, joten tein töitä ja matkustin Australiaankin tekeen töitä. Voin joskus kertoo siitä reissusta.

Seuraavaan kertaan, rakkaudella

Wili