Nopeat kuulumiset

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta… Noh, ei pidä potea huonoa omatuntoa asiasta, aina ei vaan kerkiä tai jaksa.

Toka vika kouluviikko ennen joululomaa menossa. Tänään oli ainut “oikee” koulupäivä tällä viikolla, maanantaina kylläkin kävin tekeen tentin tenttiterraariossa ja huomenna täytyy käydä vähän tursaita moikkaamassa.

Ens viikon torstaina vika tentti tältä vuodelta, huhhuh. Aikamoinen urakka taas ollu. Välillä on tuntunu, että käyn vaan koulussa, ja kotona sitten luen kokeisiin ja nukun. Tänään alotan lukeen viimeseen tenttiin. Lasten hoitotyö on aiheena ja kun haluan lapsiin suuntautua niin nyt pitää sitten saada asiat päähän.

Mulla laskettiin Venlafaxin yhteen kapseliin päivässä ja sen kaverina edelleen Voxra. Siitä on nyt 1,5 viikkoo ja voin sanoa, että näkyy ja tuntuu olossa. Ei oo semmosta puhtia enää päällä ja ehkä vähän enemmän oon ollu alakulonen, mutta mun orgasmiongelmani on lähtenyt! Joten, luulen, että laitan lääkärille soittopyyntöä jos vaikkapa Voxraa vois nostaa. Täytyy varmaan se asia hoitaa ennen joulua, tai ennen vuoden vaihtoa, että sitten kun viikolla 2 meen harkkaan niin ois pirtee mieli. Tiedän kyllä, että mielialaan vaikuttaa myös tää pimeys. Ja stressi. Ja koulu. Jajajajaja…

Viime yönä en jostain syystä saanut ollenkaan nukutuks ja nyt oon valvonu vuorokauden ja tuntuu vähän höpöltä. Mietiskelin tässä, että jos yrittäis valvoo vaikka 18 saakka ja menis sitten nukkuun niin sais ainakin unta. En oo nyt parina iltana ottanu melatoniinia, koska haluan tehdä niin, että syön melatoniinia 2 vk – 1 kk putkeen ja pidän vähintään 1 viikon tauon. Se on ihan suositeltavaa, ettei aivojen oma melatoniinituotanto ihan surkastu pois. Mut vaikka en oo melatoniinia ottanut, niin oon yleensä aina jossain vaiheessa nukahtanu. Tänään alko oikeesti väsyttään 2 minuuttia ennen 7, ja herätys soi 7. Sitten koulussa siinä 11 aikaan silmät lipsu kiinni ja meinasin nukahtaa istuvalteni. Mutta nyt, oon pirtee taas. Vähän ehkä se pelottaa, että jos meen nukkuun nyt päikkärit niin ne venyy 3-4 tunnin päikkäreiks, tai pahimmas tapaukses johonkin kello 22-23 saakka ja sit oon taas yön hereillä.

Huomenna mennään käymään Turussa, moikkaamassa anoppia ja viemässä joululahjoja. Myös yhdellä kaverilla on TJ 0 -päivä huomenna niin täytyyhän sitäkin juhlistaa. 😉

Ainiin! Mursin oikeen jalan keskimmäisen varpaani sunnuntaina. 😀 Se oli jotenki oudon hauska juttu. Löin sen sunnuntaiaamuna listaan ja siihen tuli verta vuotava haava. Laitoin laastarin ja koko päivän ajattelin, että se on kipee, koska haava, right? No, illalla otin laastarin pois, niin varpaassa järkyttävä mustelma. Aloin epäileen, että se on murtunu, koska hassussa paikkaa mustelma. Maanantaiaamuna kävin näyttämässä terkkarissa, ja sairaanhoitaja oli vaan, että selkeesti murtunu. Kuvia ei otettu eikä sitä kipsata, mutta se varvas on tuettuna toiseen varpaaseen tukisiteellä. Ja se paranee viimestään 4 viikon kuluessa, eli viimestään kun harkan pitäis alkaa niin pitäis olla varpaan parantunu. Ehkä paras säkä ikinä.

Jooh, eipä tässä muuta. Meikäläinen varmaan syö jotain ja yrittää lukea tenttiin. Saas nähä tuleeko siitä mitään väsyneenä, vaikka ei väsytä. 😀

Ens kertaan, rakkaudella

Wili

Miksi nimi “Parantumaton mieli”?

Mulle virallisesti diagnosoitiin keskivaikea masennus ja post-traumaattinen stressioireyhtymä, kun olin 9. luokalla eli olin 15-vuotias. Siitä on nyt 8 vuotta. Itse kuitenkin sanon, että olen sairastanut masennusta yli 10 vuotta, koska isäni kuolemasta tulee kohta 12 vuotta ja olen omasta mielestäni ollut sieltä saakka masentunut.

Isäni kuoli tapaturmaisesti tulipalossa 03.02.2006. Hän oli 46-vuotias. Itse olin 11-vuotias.

Screenshot-2017-11-30 Wilhelmiina Linjama ( joeymistake) • Instagram-kuvat ja -videot

Tossa on kuva mun tatuoinnista, kun se oli just tehty. Otin sen kesällä 2013.

Niin, miksi “parantumaton mieli”? Sehän on aika negatiivinen.

Mä olin lääkärissä tossa viime tammi-helmikuussa. Oltiin alottamassa mulle kolmatta kertaa masennuslääkitystä. Lääkäri puhu, että voi olla, että tätä masennuslääkitystä ei pureta hetkeen multa pois, ei siis vuosiin ja ei välttämättä koskaan. Ja hän kysyi, että haittaako tää mua. Mä mietin hetken ja vastasin “ei haittaa, koska mulla on toinenkin lääkitys mitä syön loppuelämäni”. Sen jälkeen lääkäri puhui, että mun aivoissa voi olla sellanen tilanne, että aivot ei välttämättä tuota tarpeeks serotoniinia tai sitten reseptorit on surkastunu sen verta, että ne ei pysty hyvin ottaan sitä vastaan. Mua lähinnä nauratti siinä hetkessä, että “nonnii, mullon oikeesti aivoissa jotain vikaa”.

Tänäkään päivänä mua ei haittaa se, että tulisin loppuelämäni syömään masennuslääkkeitä. Nää lääkkeet tekee mulle niin hyvän olon, että mä jaksan elää ja olla utelias elämänjanoinen oma itseni. Onneks on lääkkeitä, jotka auttaa. Mä muistan liian hyvin ne ajat, kun lääkitys ei oo ollu päällä ja en mä sitä halua. En mä halua tuntee itteni kurjaks vaan sen takia, etten söis lääkkeitä. Mulla on vikaa kilpirauhasessa ja lääkkeet auttaa siihen. Mulla on vikaa aivoissa ja lääkkeet auttaa siihen.

Siks “Parantumaton mieli”, mun mieli ei tuu koskaan paraneen. Oon koittanu hylkää sen ajatuksen, että “sit kun paranen masennuksesta”, koska en tuu koskaan paraneen. Samalla tavalla, kun ei mun kilpirauhanen koskaan ala toimiin kunnolla. Tää vois hyvin olla myös “Parantumaton kilpirauhanen”.

Vaikka oon masentunu, niin koitan ottaa kaiken irti niistä päivistä, kun se sairaus ei lyttää mua sängynpohjalle. Edelleen vaikka syön lääkkeitä, niin on todellakin huonoja päiviä, mutta suurimmaks osaks on hyviä päiviä. Edelleen huomaan, että väsyn joistain jutuista helpommin, yleensä semmosista jotka ei mua kiinnosta. Mut mä saan virtaa ihmisistä ja asioista, jotka mua kiinnostaa.

Tänään kun heräsin aamulla herätykseen kello 6.30, olin niin väsyny, että päätin olla menemättä kouluun. Onneks tunneilla ei ollu pakollinen läsnäolo. Jatkoin unia, ja heräsin klo 11 virkeenä ja nousin. Mä teen tänää vähä koulujuttuja, sen verta mitä jaksan ja sit varmaan katon Netflixiä. Tai siivoon, tai ihan mitä tahansa.

Mä tiedän, että oon varmaan täällä blogissa antanu kuvan, että jaksan kaikkee. Mä yritän ottaa seuraavana paskana päivänä videoo ja näyttää mitä ne paskat päivät on.

Mua voi seurata Instagramissa ja Snapchatissä nikillä joeymistake, tällänen mainos tähän väliin. ;D

Seuraavaan postaukseen, rakkaudella

Wili

IMG_5980

Eat, study, sleep, repeat

Tässä on ollut taas hetken aikaa vähän päätöntä menoa tämä koulunkäynti… Huhhuh.

Tuntuu, että oon melkein kirjaimellisesti vaan syöny, nukkunu, opiskellu. Mulla on anatomian ja fysiologian uusintatentti viikon päästä, johon oon oikeesti nyt kyllä paneutunu niin, että maailman kirjat on sekasin. Oon joka päivä lukenu ja tehny muistiinpanoja. Sitten siitä puolentoista viikon päästä on lastentaudit-tentti, johon alotan heti a&f-tentin jälkeen lukeen. Mulla on työpöydällä tällä hetkellä 10 tenttikirjaa ja yks on vielä varauksessa. Sitten totta kai päälle muut kouluhommat. Ei oo helppoo ei.

Tein ihan lukuaikataulun itelleni, että hommassa pysyis joku järki. Siihenkin sain kulutettua 1,5 tuntia yks ilta :’D

Tänään on onneks teatterikerhon treenit, joten saa ajatuksia pariks tunniks muualle. ❤ En sit muuta kerkiäkkää oikeen harrastaan.

Mulla alko terapia viime viikon perjantaina. No, se oli eka kerta joten ei vielä mitään isoja juttuja käsitelty. Mulla on terapia kerran viikossa eli torstaina taas sitten.

IMG_5645

Seuraavaan kertaan, rakkaudella

Wili

Koulu jatkuu

Takaisin koulunpenkillä. Täällä on ihan kiva olla harkan jälkeen.

Harkka meni mun mielestä hyvin. Sain hyvää rakentavaa palautetta ja paikka oli hyvä harjoitella perushoitoa. Seuraava harkka onkin heti joululoman jälkeen, että koulunpenkillä ei kerkiä kauan olla.

Tällä hetkellä koulussa on sellaisia aiheita kun äitiys- ja naisen hoitotyö ja lapsen- ja nuoren hoitotyö. Eilen oli ensimmäinen tunti äitiys- ja naisenhoitotyötä. Se oli todella mielenkiintoista, joten innolla odotan tämän päiväistä lapsen- ja nuorenhoitotyötunteja!

Eniten mua kiinnostaa mielenterveys- ja päihdetyö ja varsinkin lasten ja nuorten kanssa tehtävä mielenterveystyö. Yksi työura mikä kiinnostaa eniten on lasten ja nuorten psykiatrinen sairaanhoitaja. Myös kiinnostaa työ neuvolassa. Saa nähä mihin menen tekemään toisen harkkani…

Syntymäpäiväni oli lauantaina. Jee, 23 vuotta! Oikeesti mua ahdistaa todella paljon vanheneminen. Ehkä se, että taas “vuoden lähempänä kuolemaa”. Onneksi terapia alkaa perjantaina ja pääsen puhumaan näistä asioista.

IMG_5643

Helsinki International Horse Show

Paluu arkeen HIHSin jälkeen. Viime viikolla keskiviikosta sunnuntaihin olin Helsingissä vapaaehtoistöissä Horse Show:ssa. Viikko oli rankka, mutta selvisin!

Olin siellä ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena. Olin areenaryhmässä eli me kasattiin esteet ja rakennettiin kouluradat. Päivät oli pitkiä ja joka päivän jälkeen menin vaan hotellille nukkumaan.

Pelkäsin mennä HIHSiin vapaaehtoiseksi, koska pelkäsin, etten jaksakkaan, saan taas jonkinmoisen burn outin ja jään vain hotellille makaamaan. Mutta mä jaksoinkin vaikka pelkäsin. Olen tyytyväinen itseeni. 🙂

Nyt mulla on syysloma. Harjoittelu ei ole vielä ohitse, koska menetin pari harkkapäivää HIHSin takia. Meen torstaina ja perjantaina tekeen puuttuvat tunnit ja sitten sekin on tehty. Tuntuu aivan mahtavalta saada jotain tällaista aikaiseksi.

Tänään oon suurimmaks osaks vaan nukkunu kotona. Ehkä se johtuu siitä, että oon kipee, mutta sanoin itelleni, että se on ihan ok, nyt saa levätä. Paljon olis kaikkee mitä taaskin pitäis tehdä, mutta koitan parhaani olla murhetimatta liikaa. Oon varannu itelleni yhden kokeen tehtäväks keskiviikkona, mutta saatan perua sen. Ja tallilla pitäis käydä moikkaan heppaa. Lauantaina onkin mun synttärit, jee!

Se harmittaa oikeesti, etten oo jaksanu lukee tenttiin. Mulla on kaks tenttiä uusittavana ennen ens toukokuuta. Joo tiedän, että siihen on aikaa, mut haluaisin vaan ne alta pois. Pelkään, että ne vaan jää niinkun tähänkin saakka. Ne ekat tentit oli siis viime toukokuussa ja en päässy läpi. Sit opettaja onneks anto vuoden aikaa uusia ne. Tarkotus oli kesällä tehdä ne, mutta en vaan kyenny. Sit oli tarkotus tehdä ne syksyllä, kun olin vielä sairaslomalla, mutta en jaksanu. En jaksanu, koska kävin sillä yhdellä kurssilla mikä oli kans pakko uusia. Siitä oli koe viikko sitten perjantaina ja en oo saanut tuloksia vielä…

Ja normaali koulu jatkuukin maanantaina. Sekin pelottaa, koska en haluais jäädä taas sairaslomalle. Mun on ollut tarkoitus tehdä postaus siitä, miks alunperin jäin sairaslomalle viime keväänä. Ehkä teenkin sen videopostauksena, hmm.. Kerroinko jo, että löysin terapeutin? Terapia alkaa marraskuussa, jee! Se oli kolmas terapeutti kenellä kävin tutustumiskäynnillä ja olin varannu myös 2 terapeutille vielä käynnit, mut peruin ne sitten.

Ensi kertaan, rakkaudella

Wili.

Työharjoittelu

IMG_1486Opiskelen sairaanhoitajaksi toista vuotta. Opiskelu on rankkaa ja olinkin tuossa kesäkuusta syyskuun puoliväliin saakka sairaslomalla. Nyt mulla on meneillään ensimmäinen työharjoittelu.

Mulla ei oo lähihoitajataustaa, joten joudun kaiken opetteleen. Tässä on nyt tullu harjoiteltua verenpaineen ottoa manuaalisesti ja automaattimittarilla, verensokereita mitattu ja insuliinia annettu, autettu päivittäisissä toiminnoissa kuntoutujaa yms. Perushoitoa siis.

Tää työharjoittelu on ollut mulle raskasta, välillä tekis mieli luovuttaa ja pyytää taas sairaslomaa. Oon kaks kertaa itkenyt työpaikan vessassa, kun toinen hoitaja on sanonu mulle ilkeesti. Oon myös oppinu hirveesti ja suurimmaks osaks ajasta oon tykänny olla siellä.

IMG_2961Tänään oli se toinen päivä kun itkin vessassa. Se mitä se hoitaja sano oli ihan totta, mutta tuntuu, että oon jotenkin hirveen herkkä ottaan mitään kritiikkiä vastaan. Itken nytkin kun kirjotan tätä. Tuntuu todella pahalta.

Mulla usein ottaa tunteet vallan. Järki yrittää sanoo tälläkin hetkellä, että “huomenna on uus päivä ja nyt otat opit vastaan ja teet parhaas”. Tunteet vaan puskee järjen yli sanomalla “sä oot aivan paska, susta ei oo mihinkään ja sä et oo hyvä hoitaja”. Ja minä uskon niitä tunteita.

IMG_3168

Näihin kuviin ja tunnelmiin, rakkaudella

Wili