Pakkasta, aurinkoa, rakkautta.

Mulla on kaikki hyvin. Mikä tää juttu on?

Tunteet on menny vuoristorataa, mutta mullon kaikki hyvin. Oon onnellinen. I can’t handle this.

Oon onnellinen avioliitosta ja parisuhteesta. Oon onnellinen ystävistäni ja perheestäni. Oon onnellinen opiskelusta ja harrastuksista. Pystynkö yhtää enempää huutaan maailmalle, että “hei mullon kaikki hyvin!”?

Tää fiilis on niin outo tähän aikaan vuodesta ja joo, yks päivä laitoin Instagramin Mystoryyn paskasta olosta videoo, mut se parani heti ko oli taas ihmisii ympärillä. Tää iso hyvänolon tunne varmasti suurimmaks osaks johtuu ihastumisesta ja tykästymisestä, mut mä aijon hypätä tän olon kyytiin ja antaa sen viedä, koska hitto miksen? Ehkä mäkin välillä ansaitsen tällasta oloo?

Haluaisin vaan maata isossa sängyssä ison peiton alla niiden kahden ihmisen kanssa ketä rakastan.

Oli eilen ihana saada viesti “ikävä”, kun olin ollu koko päivän kotoota pois ja tyttöystävä on asunu meille tän joululoman (1,5 viikkoo) ja oltiin oltu tiiviisti kiinni toisissamme muuten.

Tää postaus on yhtä sekava, kun mun aivot mut olkoot.

Ens kertaan, rakkaudella

Wili.

Well that escalated quickly

8T2VUv8.gif

Joopsista joo. Asiathan edistyivät nopeasti tämän henkilön kanssa ja olen nyt myös parisuhteessa. Eli mulla on nyt aviomies (Elias) ja tyttöystävä. Tyttöystävääni kutsun vielä täällä blogissa vain tyttöystävänä.

Mullahan melkeempä aina suhteet; parisuhteet, seksisuhteet, ystävyyssuhteet, liikkuu nopeella tahdilla. Exän kanssa tunnettiin kuukausi ja alettiin seurusteleen, oltiin yhdessä vähän päälle 6 vuotta. Eliaksen kanssa tunnettiin kans joku kuukausi ja alettiin seurustelemaan, ja ollaan nyt naimissa. Tyttöystävän kanssa ollaan tunnettu elo-syyskuusta, kerroin tykkääväni siitä joulukuun alussa ja alettiin seurustelemaan 17.12. Että tota nii.

Harjoittelu on ohi ja nyt on joululoma. Ah, ihana levätä ja nukkua niin pitkään kuin haluaa. Tänään sain myös tehtyä kaikki harjoitteluasiat loppuun, kirjoitettua kirjallisen tehtävän loppuun ja oma arvioinnin.

Ainiin, also, tyttöystävä ei oo nähny Star Wars elokuvia, katottiin eilen Episodi 1, tänään ainakin katotaan Episodi 2. :3

Ei mulla oikein mitään muuta ihmeellistä “:D”. Halusin vaan tulla teille kertoon tän, oon onnellinen.

Seuraavaan kertaan, rakkaudella

Wili.

Onnellisuuden tunne sekamelskan keskellä

Mietin otsikkoo ikuisuuden, btw.

Niin kun oon aikasemmin kertonut, että me ollaan mun miehen kanssa avoimessa suhteessa ja ollaan puhuttu mahdollisuudesta polyamoriseen suhteeseen. Siihen liittyen, mulla on tänään treffit. :3

En muista koska viimeks olisin ollu näin jännittäny ja onnellinen. En oo myöskää koskaan käyny oikeilla treffeilä. Totta kai me ollaa miehen kans käyty ulkona, mut ei ne oo sellaset treffit vaan mulle treffit on enemmä sellaset “no tutustutaa ja katotaa ett mitä tapahtuu” tyyliset.

Mun aivot on ollu näistä tapahtumista ihan sekasin. Oon ollu alhaalla ja ylhäällä. Ekana mietin, että “en enää koskaa kerro ihastumisesta, ahdistaa vittu saatana, ei se vastaa, se vihaa mua, miks oon näin idiootti ja satutan itteeni tahallee” hetkissä siihen, että “en muista koska viimeks oisin ollu näin onnellinen, elämä hymyilee, ei haittaa kaamos, elämä on parasta aikaa“. Haluaisin vaan koko maailmalle kuuluttaa, vaikka kyseessä on vain treffit.

Ehkä osaan diilaa joinain päivinä paremmin ajatuksieni kanssa, koska “on selkeitä viitteitä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön” terveisin opiskeluterveydenhuollon lääkäri. Mut sit taas, en osaa diilaa yhtään. 😀

Ja tähän meemejä perään, koska meemit on parhaita.

268db2c56529be26fc477f2a1c6c1e33xtumblr_ouc5zbziVe1v3ma5go1_1280-750x661.jpg.pagespeed.ic.2XPYVL0aab

 

 

 

 

 

 

 

Ens kertaan, rakkaudella

Wili

Syksy on saapunut

Pian taitaakin tulla vuosi siitä, kun alotin tän blogin kirjottamisen. Jeij, oon jaksanut tehä tätä jopa niin kauan :3

Mutta, mulle kuuluu oikeestaan iha hyvää. Siihen nähden siis, että oon koht viikon ollu flunssassa. Viime viikon keskiviikkona alko mulla, mies tuli kipeeks viime viikon tiistaina.

Koulu on alkanu ja lähteny hyvin käyntiin. Menin kaks kurssia uudestaan ja niistä molemmista oli koe viime viikolla. Parin viikon päästä sitten taas kaks koetta. Myöskin tänä syksynä musta tuli Teatteri Äärirajan tuottaja ja somevastaava, ja niissä hommissakin on riittänyt tekemistä.

Neilikalle on saatu kärryt selkään, sen kanssa on jo ajeltu useempi viikko ja mäkin opettelen ajaan. Oon nyt pari kertaa ollu kuskina, onneks kaveri opettaa. Mua jännittää välillä ihan hirveesti, koska kärryillä ajaminen on ihan erilaista, kun ratsastus. Jos oot hevosen selässä ja hevonen säikähtää jotain, lähtee peruttaa/kääntyy ympäri tjsp, niin voit kunnolla antaa pohkeita ja melkeempä pakottaa eteenpäin, ett “nyt mennää!”. Mut kärryjen kanssa tuntuu jotenkin… voimattomalta? Neilikka pelästy vesiletkua (kyllä :D) ja lähti peruuttaan, ja sit käänty takasin kotiin. Mä en tällön ajanu vaan kaveri, niin ei meinannu kaveri saada aluks Neilikkaa pysähtyy tai jatkaan eteenpäin. Kaveri sai Neilikan pysähtyyn ja mä hyppäsin kärryn kyydistä pois. Menin Neilikan pään viereen kävelee ja näytin sille, että tää vesiletku ei oo mikään paha käärme, että ihan hyvin voit mennä tästä. Ja sit se menikin. Pitää vaan muistaa, että se on 2-vuotias, nuori kokematon tamma, joka myös testailee. Pitää pysyä tiukkana!

41073965_10214557016613008_7084711106379251712_n

Voi olla, että mulla menee jotenkin “hypomaanisen hyvin”, koska mulla on tällä hetkellä kaks masennuslääkettä päällekkäin. Mulla oli tossa kuukausi sitten lääkäri ja kysäsin, että voitaisko Voxra vaihtaa siihen Seroniliin, kun on niin paljon halvempi ja sopi mulle hyvin. Niinhän me tehtii, eli kuukauden söin 300 mg Voxraa ja 20 mg Seronilii. Tänään oli kontrollilääkäri ja kaikki on hyvin, niin Voxra laskettiin 150 mg ja Seronil edelleen 20 mg. Kuukauden päästä taas kontrolliaika.

Myöskin kuukausi sitten mulla oli ainakin sata lääkeasiaa esim. voisko Pregabalinin lopettaa, koska oon lihonu sen lääkkeen takia, ja mulla tulee 3 vuotta ehkäsykapselin laitosta tammikuussa, niin se pitäis ottaa pois ja vaihtaa pillereihin. En ota uutta ehkäsykapselia, koska 3 vuoden sisään voi tulla raskauskyseeseen, jollon vaan pillerit on helppo lopettaa.

Pregabalin lopetettiin ja aluks mun selkä oli älyttömän kipee, mut se tasaantu siitä. Nyt on oikeestaa menty takasin siihen, mitä se oli ennen kun aloin Pregabalinii syömään. Sanoinkin lääkärille, että kyllä se kipu häiritsee elämää ja olis kauheen kiva, jos sille jotain vois tehdä. Lääkäri mietti toista masennuslääkettä, joka kans auttaa selkäkipuihin, niinkun Venlafaksiini. Venlafaksiinista mulle vaan tuli sitä anorgasmiaa ja seksihalut väheni mitättömiin. Ja siitäkin lääkkeestä taisin lihota, tai sit Venlafaksiinin ja Pregabalinin yhteisvaikutuksesta. Mut lihominen loppu, kun lopetin Venlafaksiinin, niin siks ainakin luulen, että sekin lihotti. Nyt en myöskään osaa sanoo, että onko multa kilo lähtenyt sen takia, että Pregabalin lopetettiin vai onko se jotain muuta… Aika näyttää, eiks je?

Olishan se hirveen kiva, jos laihtuis sen 18 kiloo, mitä lääkkeistä on tullu. Oon siis 100% varma, että noi kilot on tullu lääkkeistä, koska: mulle tuli kuukaudessa 8 kg lisää, kun söin kuukauden Mirtazapiinia, mulle tuli puolessa vuodessa 10 kg lisää, kun söin Venlafaksiinii ja Pregabalinii, ja painon nousu loppu, kun Venlafaksin lopetettiin, mut paino ei lähteny tippuun. Nyt on lähteny ees se kilo, kun Pregabalin on lopetettu. Mä en ole muuttanu mun liikunta- tai ruokailutottumuksia, tuskin yhtään, useempaan vuoteen. Viimesin radikaalein muutos oli 2016 kesäkuussa, kun ryhdyin kasvissyöjäks. Mutta aika näyttää..?

Mulla on tosiaan hirveesti ollu nyt energiaa. Viime viikolla huomasin, että kävin todella ylikierroksilla, puhuin vielä enemmän mitä normaalisti ja nopeempaa, ja en pysyny paikallani. Mutta flunssan alettua niin oon ollu vähän rauhallisempi. Kauhee motivaatio vaan olis lähtee lenkkeileen ja pyöräillen kouluun, ja haluis muutenkin vaan tehdä kaikkee, mutta mä koitan pitää itteni mahdollisimman paljon kotona, että paranen.

Paljon oon ajatellu tota paino asiaa viime aikoina. Kauheen kivahan se ois jos vaan vois huomenna herätä normaalipainosena ilman mitää rehkimistä, mut ei se maailma valitettavasti sillee toimi… On tähän kuukauteen mahtunu synkkiäkin ajatuksia, yhessä vaiheessa pyöri taas syömisvammailuajatukset päässä. Sori, jos joku ei pidä termistä “syömisvammailu”, mut mulle ei oo koskaan diagnosoitu mitään syömishäiriöö, niin en halua sanoo, että mulla on syömishäiriökäyttäytymistä. Vaikka onhan mulla selkeesti ihan vinksahtaneita ajatuksia ruuan suhteen.

l-29422-when-i-say-i-want-to-lose-weight-and-someone-says-lets-go-to-the-gym-thats-a-bit-extreme

Oon ajatellu, että kuvaisin sellasen vlogin, että täs mun normi viikko. Mut voisin koittaa kuvata sen sellasena jaksona, joka oikeesti kertois mun jaksamisesta, eikä niin, että kahen lääkkeen voimalla oon ihan Duracell-pupu.

Ens kertaan, rakkaudella

Wili

Roadtrip

Me lähetään miehen kanssa roadtripille maanantaina ja suunnitelmana on, että reissussa ollaan kaks viikkoo.

Tästä ekaks mennään Kuopioon tapaan kaveria ja sitten Ouluun sukuloimaan. Sen jälkeen mennään vähän matkaa pohjosee ja Ruotsin puolelle. Siitäpä vinosti alas (en osaa ilmansuuntia) kohti Osloa. Tarkotuksena on pysähtyä kaks kertas Ruotsissa ennen Osloa. Norjan jälkeen Göteborgin kautta Tanskaan ja Billundii. Siellä käydään Legolandissa ainakin. Legolandin jälkeen mennään Kööpenhaminaan ja siitä Tukholmaan. Tukholmassa ollaan pari päivää ja sitten laivalla yli takas Suomeen eli Turkuun. Turussa taas vähän sukuloidaan, jonka jälkeen kotiin Tampereelle.

Lainasin kaverilta selfietikun ja suunnitelmana on tehdä vlogi matkasta. Otan läppärin mukaan reissuun niin jos videomatskua alkaa oleen paljonkin, niin voi tehdä kaks videoo ja toisen julkasta jo reissun päällä (jos oon niin tuottelias).

En malta oottaa! Huomenna meen Tammerfesteille, koska sain kaverilta lipun ja lauantaina meen hoitaan koiraa. Sunnuntaina sitten pakkailen reissua varten.

Kesätöitä

Mä pääsin Tanskaan kesätöihin tallille. Olin superinnoissani, ett jes, kesä hevosten kanssa! Tiesin, ett tulee oleen rankkaa, mut se ei haitannu.

No, mun matka tyssäs lyhyeen. Eilen hevonen potkas mua kyynärpäähän ja oikee käsi tulee oleen poissa pelistä sen verran pitkään ettei oo järkee jäädä tänne. Joten huomenna lennän takasin kotiin.

Ärsyttää todella paljon. Tänään paljo vähemmän kun eilen. Tää viikko mitä olin täällä niin oli aivan mahtavaa aikaa. Rankkaa, mutta hienoo. Hevoset on täällä upeita kisahevosia. Ja odotin niin innolla, että pääsen mukaan joihinkin kisoihin.

Mutta, tällästä se hevosalan työskentely on.

Toisaalta, ihan kiva mennä kotiin. Tiesin, että mulle tulee jonkinmoinen kulttuurishokki mikä tuli sillonkin kun menin Australiaan. Mut se meni ohi ja tiesin, että tääkin menee ohi. Se ei vielä kerenny kunnolla meneen ohi, joten siks ihan kiva mennä kotiin. Toisaalta en myöskään tiedä, että olisko mieli kestäny tätä kahta kuukautta.

Kesäkuun ainakin sairastan ja kattelin tossa jo kesätöitä Suomessa. Löysin kaks paikkaa, jotka olis heinäkuun ajan niin hain niihin. Saa nähä miten käy.

Ens kertaan, rakkaudella,

Wili.

 

Vlogin aloitus

Siitä saakka, kun oon pitäny blogia, oon samalla halunnu alottaa vlogin. Ja nyt oon päättäny, että alotan sen.

Musta tuntuu, että pystyn asiat selittää ja kertoo paremmin videolle, kun kirjottamalla. Eleet ja mielentilat on paljon helpompia näyttää videolla.

Päätin myös, että teen sen vlogin englanniks. Jatkan myös samalla tän blogin pitämistä suomeks ja linkkaan tänne aina uuden vlogin sit myös. 🙂

Tää kirjotus oli nyt vaan tämmöne “hei moi mullon vaa tämmöne ilmotusasia”.

Joten, seuraavaan kertaan

Rakkaudella

Wili

IMG_E4183