Mielialat

En oo jostain syystä saanut vlogia aikaiseksi tehtyä. Kauheesti on ollut suunnitelmia taas vlogata, mut jostain syystä vaan se jää. Ehkä ei vaan oo kerrottavaa, koska tosiaan aikalailla mä vaan olen. Työtön opiskelija kesällä ei oo mikään rahakkain vaihtoehto.

Juhannus oli ja meni, ja oli kivaa. Meil oli yks kaveri viikon kylässä. Käytiin Särkänniemessä kaks kertaa, kun Veturi-kortilla saa toisen päivän rannekkeen ilmaseks. Juhannuksena myös saunottiin ja grillattiin, pelattiin, katottiin Netflixiä ja juotiin. Oli ihan mukavaa.

Eilen kaveri lähti ja mies meni illaks töihin (eli 15-23 oli työaika). Mulla oli aivan järkyttävän huono päivä. En saanu itteeni sängystä ylös melkein millään. En jaksanu sanoo moikka kaverille edes… Ainut syy, miks laitoin eilen vaatteet päälle oli se, että tilasin pitsan nii en alasti kehannu mennä hakeen sitä ovelta.

Tänään oli aivan erilainen päivä. Mulla oli terapiakäynti, joten oli syy nousta, syödä ja pukee. Sit tulin kotiin, ja siivosin ja pyykkäsin. Sit kävin kaupassa hakemassa kaikennäköstä. Sitten oonkin vaan ollu, mutta että oon tyytyväinen itteeni taas kerran! Tänään olis voinu aikaseks saada tehä vlogia, mutta tukka on niiiiiiin likanen, että en kehtaa ennenko oon käyny suihkussa. 😀

Huomenna ajattelin siivota Herra Ärrän akvaarion kunnolla ja vessankin vois. Ja jos sais aikaseks maalattuakin..?

Mulla on edelleen kyynärpää kipee. Kosketusherkkä ja en pysty kunnolla kantaan esim. kauppakassia. Ja huomaa kyllä, jos ihan hirveesti kaikkee tekee niin se kipeytyy. Oli tarkotus tänään soittaa lääkärille, mutta tää päivä vaan meni niin jos sitä huomenna muistais. Täytyy muistaa varata hammaslääkäriinki aika. Täytyy varmaan tehdä lista kaikesta, ettei unohda.

Nyt ajattelin käydä siellä suihkussa ja nauttia Netflixistä.

Seuraavaan kertaan, rakkaudella,

Wili

depressed_o_7038821

Miksi nimi “Parantumaton mieli”?

Mulle virallisesti diagnosoitiin keskivaikea masennus ja post-traumaattinen stressioireyhtymä, kun olin 9. luokalla eli olin 15-vuotias. Siitä on nyt 8 vuotta. Itse kuitenkin sanon, että olen sairastanut masennusta yli 10 vuotta, koska isäni kuolemasta tulee kohta 12 vuotta ja olen omasta mielestäni ollut sieltä saakka masentunut.

Isäni kuoli tapaturmaisesti tulipalossa 03.02.2006. Hän oli 46-vuotias. Itse olin 11-vuotias.

Screenshot-2017-11-30 Wilhelmiina Linjama ( joeymistake) • Instagram-kuvat ja -videot

Tossa on kuva mun tatuoinnista, kun se oli just tehty. Otin sen kesällä 2013.

Niin, miksi “parantumaton mieli”? Sehän on aika negatiivinen.

Mä olin lääkärissä tossa viime tammi-helmikuussa. Oltiin alottamassa mulle kolmatta kertaa masennuslääkitystä. Lääkäri puhu, että voi olla, että tätä masennuslääkitystä ei pureta hetkeen multa pois, ei siis vuosiin ja ei välttämättä koskaan. Ja hän kysyi, että haittaako tää mua. Mä mietin hetken ja vastasin “ei haittaa, koska mulla on toinenkin lääkitys mitä syön loppuelämäni”. Sen jälkeen lääkäri puhui, että mun aivoissa voi olla sellanen tilanne, että aivot ei välttämättä tuota tarpeeks serotoniinia tai sitten reseptorit on surkastunu sen verta, että ne ei pysty hyvin ottaan sitä vastaan. Mua lähinnä nauratti siinä hetkessä, että “nonnii, mullon oikeesti aivoissa jotain vikaa”.

Tänäkään päivänä mua ei haittaa se, että tulisin loppuelämäni syömään masennuslääkkeitä. Nää lääkkeet tekee mulle niin hyvän olon, että mä jaksan elää ja olla utelias elämänjanoinen oma itseni. Onneks on lääkkeitä, jotka auttaa. Mä muistan liian hyvin ne ajat, kun lääkitys ei oo ollu päällä ja en mä sitä halua. En mä halua tuntee itteni kurjaks vaan sen takia, etten söis lääkkeitä. Mulla on vikaa kilpirauhasessa ja lääkkeet auttaa siihen. Mulla on vikaa aivoissa ja lääkkeet auttaa siihen.

Siks “Parantumaton mieli”, mun mieli ei tuu koskaan paraneen. Oon koittanu hylkää sen ajatuksen, että “sit kun paranen masennuksesta”, koska en tuu koskaan paraneen. Samalla tavalla, kun ei mun kilpirauhanen koskaan ala toimiin kunnolla. Tää vois hyvin olla myös “Parantumaton kilpirauhanen”.

Vaikka oon masentunu, niin koitan ottaa kaiken irti niistä päivistä, kun se sairaus ei lyttää mua sängynpohjalle. Edelleen vaikka syön lääkkeitä, niin on todellakin huonoja päiviä, mutta suurimmaks osaks on hyviä päiviä. Edelleen huomaan, että väsyn joistain jutuista helpommin, yleensä semmosista jotka ei mua kiinnosta. Mut mä saan virtaa ihmisistä ja asioista, jotka mua kiinnostaa.

Tänään kun heräsin aamulla herätykseen kello 6.30, olin niin väsyny, että päätin olla menemättä kouluun. Onneks tunneilla ei ollu pakollinen läsnäolo. Jatkoin unia, ja heräsin klo 11 virkeenä ja nousin. Mä teen tänää vähä koulujuttuja, sen verta mitä jaksan ja sit varmaan katon Netflixiä. Tai siivoon, tai ihan mitä tahansa.

Mä tiedän, että oon varmaan täällä blogissa antanu kuvan, että jaksan kaikkee. Mä yritän ottaa seuraavana paskana päivänä videoo ja näyttää mitä ne paskat päivät on.

Mua voi seurata Instagramissa ja Snapchatissä nikillä joeymistake, tällänen mainos tähän väliin. ;D

Seuraavaan postaukseen, rakkaudella

Wili

IMG_5980