Väsymys ei hellitä nukkumalla

Tällä hetkellä käyn töissä ja teen kaks kesäkurssia koulussa. Kesäkurssit ei vaadi onneks paljoa läsnäoloa, mutta todella paljon itsenäistä työskentelyä. Aina kun töissä on hiljasta niin otan läppärin esiin, että saan tehtyä jotain. Mulla oli tossa pari vapaa päivää ja en saanu mitään tehtyä kotona. En siis koulutehtäviä enkä mitään siivoomista tms. Oon nukkunu joka yö vähintään 12 tuntia ja edelleen väsyttää.

Onneks nää kesäkurssit ei kestä koko kesää, joten nyt pusketaan eteenpäin melkein viimesillä voimilla. Ja kyllä, pakko tehdä nää kurssit nyt, jos haluan valmistua joulukuussa.

Ajattelin, että tässä on hetki ennen ko pitää lähtee töihin ja kerkeisin tekee jtn hommia, mutta energia ei taida riittää. Taidan nukkua vielä hetken.

Seuraavaan kertaan, rakkaudella

Wili.

Kesä ajatuksissa

Tovi on vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta.

Nopeat kuulumiset:

1. Erosimme tyttöystäväni kanssa, ei vain enää löytynyt romanttisia tunteita toisiamme kohtaan, mutta olemme edelleen ystäviä.

2. Koulu sujuu suht hyvin, olen saanut aikaiseksi tehtyä rästikursseja ja opinnäytetyö etenee

3. Työt alkoivat vapun jälkeen, joka on isoin syy, miksi on kiirettä ja väsymystä.

En halua työpaikastani puhua täällä blogissa sen enempää kuin, että työskentelen 10-18 vuotiaiden nuorten kanssa ja heillä on vakavia mielenterveysongelmia. Työ on haastavaa, opettavaista, raskasta aika ajoin, mutta niin mahtavaa.

Epävakaan diagnoosista on kulunut aikaa ja asiaa on pohdittu terapiassa. Nykyään huomaan vielä helpommin omat “epävakailut” ja sen myötä asiaa on helppo käsitellä ja miettiä omaa käytöstä. Se, että aivot ovat mustavalkoiset, niin on todella rasittavaa ja energiaa kuluttavaa…

Neilikka on toisessa paikassa kesälaitumilla, joka on huomattavasti lähempänä myös työpaikkaani. Se on mukava ja mieltä helpottava asia. 🙂

Kävin ottamassa toissapäivänä kaksi uutta tatuointia ja olen niistä onnellinen! Kuvassa tatuoinnit on juuri tehty. 🙂

Tuo “P”-merkki on panseksuaalisuuden merkki ja oikealla oleva merkki on helpoiten selitettävissä englanniksi eli “gender neutral”, eli se ottaa huomioon cis, trans sekä muun sukupuoliset. 🙂

Olen ihastunut taas vakavemmin yhteen ihmiseen, ja toivoin vain, että ihastus katoaisi. En jaksaisi ihastumista juuri nyt…

Tämäkin kirjoitus on nyt tehty niin, että olen menossa. Joten, ensi kertaan, rakkaudella

Wili.

Kuulumisia

On taas vierähtänyt tovi siitä, kun oon viimeks kirjottanu. Aina ko oon muistanu, että pitäis nii en oo just sillä hetkellä kerenny. Nytkin kirjotan tätä bussissa matkalla kotiin.

Sain epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin 20.2 keskiviikkona, kun mulla oli aika psykiatrille. Hän haastatteli minua ja sen jälkeen tehtiin SCID-II -haastattelu myös mikä käy kaikki persoonallisuushäiriöt läpi. Epävakaa tuli selkeästi esille ja siitä asetettiin diagnoosi. Multa löyty myös vaativan persoonan selkeitä merkkejä, mutta ei niin paljoa, että siitäkin olisi diagnoosi asetettu.

Viime viikko oli lomaviikko ja oltiin taas Eliaksen kanssa Instansseilla, ja mahtavaahan siellä oli niinko aina.

Tänään alko harkka ja seuraavat kuus viikkoo meneekin siellä. Samalla tässä tulee käytyä teatteritreeneissä, terapiassa ja opparin vääntöä myös. Kokemusasiantuntijakoulutuksen lopetin oman jaksamiseni ja aikataulujen vuoks. Onneks tajusin sen ajoissa, että en kerkiä/jaksakkaa.

Tällaiset pikakuulumiset. En ole unohtanut heitä. ❤

Ens kertaan, rakkaudella

Wili.

Ajatusoksennus

Teatteri Äärirajan tämän vuoden prokkiksen reenaus on lähteny hyvin käyntiin. Viime viikolla oli ensimmäinen läpimeno ja tänään läpimenon purku. Meidän näytelmän nimi on “Kaikki keinot sallittu” ja ensi-ilta on 13.4. Kyseessä on draamakomedia kevään vaaleihin liittyen, musta ehkä enemmän komediaa kuin draamaa. Jos kiinnostaa tulla kattoon, niin ottakaa Teatteri Ääriraja esim. Facebookissa seurantaan. 🙂

Muutenkin on ollu kiirettä. Avioliitto ja parisuhde, koulu, teatteri ja hevonen. Välillä käy aivoissa ajatus, että onko mulla taas liikaa menossa samaan aikaan. Torstaina myös alkaa kokemusasiantuntijakoulutus. Mua väsyttää tosi paljon ja selkäkin on ollu kipeempi nyt lähiaikoina. Huomaan, että haluaisin olla paljon yksin, joka ei oo mulle normaalia. Oon tässä lähipäivinä huomannu, että toivoisin, että ihmiset olis hiljaa eikä puhuis mulle. Oon kiukkunen, väsynyt ja haluan vetäytyä.

Tuntuu, että terapia junnaa paikallaan. Ollaan paljon puhuttu nykypäivästä ja haluaisin päästä sinne omien ajatuksieni syövereihin. Avata ne ovet ja käsitellä vastaan tulevat ahdistavat asiat.

Parin viikon päästä aika psykiatrille epävakaan persoonallisuushäiriön asioista. En malta odottaa, haluan jo sinne!

Kesätöiden hakeminen stressaa. Haluaisin taas lähtee ulkomaille töihin joihinkin muihin hommiin, kun “oman alan hommiin”. Mut nyt pitää ajatella nenäänsä pidemmälle ja saada oman alan töitä. Ehkä myös mieluiten Suomesta.

Samaan aikaan mietin paljon sitä, että mä haluan muuttaa ulkomaille. Vaikka heti valmistuttua. Haluan toteuttaa unelmani nyt heti, enkä kohta.

En päivittäny blogia kuukauteen, koska tuntu ettei mitään tapahdu, mutta oikeestaan tapahtu niin paljon, etten kerenny päivittään. Oltiin viikonloppuna Tukholmassa käymässä ja se oli kiva reissu.

Ens kertaan, rakkaudella

Wili.

Jaksaminen

Kiirettä on pitänyt. Yli kuukausi kerkesi vierähtämään viimeisestä postauksesta. Mä tuossa yhdessä vaiheessa teinkin videon, joka mun oli tarkotus postata tänne.

Tänään alkoi hiihtoloma, se kauan kaivattu loma. Tuntuu, että juuri olin joululomalla, mutta 4 viikkoa väänsin harkassa ja sitten 3 viikkoa koulussa. Harkkapäiviäkin jouduin 2 päivää korvaamaan, koska olin kipeä, ja tänään oli viimeinen korvauspäivä eli harkkakin on nyt pulkassa. Sitten 3 viikossa kurssi läpi ja koe on vasta loman jälkeen maanantaina, mutta kaikkia muita koulutehtäviä riitti.

Tuntuu, ettei vapaa päiviä oikein ole. Olen tässä kaikki 7 viikkoa mennyt sillä fiiliksellä, että kotona kerkiän käymään nukkumassa. Itsepähän itselleni nämä aikataulut teen. Päivät menivät harkassa tai koulussa, illat teatteriharkoissa. En mäkään nyt ihan 8-20 vääntänyt menemään, koska välillähän kouluun menin vasta 12.30 ja pääsin 15.45 ja teatteritreenit alkoivat 18, ja sieltä kotiin 20-21 väliin, joten aamuisin nukkui pitkään ja sitä rataa.

Omassa terveydessään sen huomaa, ettei ole kerennyt lepäämään. Tosiaan harkan aikana oli 2 viikkoa kipeänä, mutta olin vain 2 päivänä poissa. Nyt taas alkoi flunssa viime viikon sunnuntaina eli viidettä päivää taas kipeänä.

Terapiassa olen edelleen, kerran viikossa käyn. Nyt kaksi viimeisintä kertaa ollaan oikeastaan päästy siihen aiheeseen miksi halusin terapiaan; kuoleman- ja menettämisen pelko. Kuitenkaan terapiakäynnit eivät ole ahdistaneet, vaikkakin aiheet ovat itselleni erittäin ahdistavia.

Toinen ahdistava asia, painon nousu. Mullahan on pientä syömishäiriötaustaa, vaikkakaan mitään virallisia diagnooseja en ole koskaan saanut. Tajusin, tuossa tammikuun aikana, että taas on painoa tullut yhtäkkiä lisää 5 kiloa. Syksyn aikana tuli toiset 5 ja silloin elokuussa (kyllä, kuukauden sisään) lihoin 8 kiloa. Eli puolessa vuodessa painoa on tullut +18 kg. Aivan järkyttävää.

Elokuussa lihoin Mirtazapinin takia. Se nostaa ruokahalua, joten varmaankin söin kaikkea ja 8 kg matkaan mukaan. Sitten syksyn aikana 5 kiloa pikku hiljaa hiipi vyötärölle. Aloin jo miettimään, että en kai oo paksuna (en ole). Sitten tammikuussa tajusin, että mitäs helvettiä, taas vaaka näyttää +5kg. Mietin ja mietin, että miten voi olla. Syömiseni tai liikkumiseni ei ollut muuttunut. Ainut mihin lihomisen osasin yhdistää oli lääkkeet. Tutkin asiaa ja selvisihän se, Venlafaxin ja Pregabalin, molemmissa lääkkeissä haittavaikutuksena painon nousu.

Soitin liikkuvaan psykiatriseen työryhmään, joka on nyt vastannut hoidostani ja pyysin lääkärille puhelinaikaa. Ei lääkäri soittanut, ei soittanut vaikka 3 kertaa eri viikkoina soitin sinne ja sanoin, että nyt oikeesti pitäis saada asiaan jotain tolkkua.

Nyt tiistaina tuli viesti, että minulle soittaa keskiviikkona lääkäri. Olin, että jes vittu vihdoin. Lääkäri soitti, mutta se ei ollut lääkäri joka normaalisti hoitaa asioitani. Lääkäri soitti Psykiatriakeskuksesta ja siinä mielessä, että voitaisiinko minun hoitoa pikkuhiljaa alkaa siirtämään takaisin opiskelijaterveyteen. No, pusersin tämän kaiken lihomislääkejuttuni tälle lääkärille. Päädyimme lopettamaan Venlafaxinin, nostimme Voxran 150 mg -> 300 mg. Pregabalin pysyy samana, koska se pitää selkäkivut kurissa. Nyt toivottavasti paino lähtisi laskemaan.

Asia ahdistaa siksi vielä enemmän, että vaatteeni eivät tahdo mahtua päälleni enää. Vaatteista mukavimmat ovat yli-isot hupparini ja collarit. Farkkujen saaminen jalkaan on työn ja tuskan takana, joka itkettää joka kerta, kun farkkuja laitan jalkaan. No miksen käytä pelkkiä collareita ja huppareita, no koska en halua. On välillä kiva näyttää nätiltä, pistää farkut ja vähän korkoo jalkaan. Ja myöskin, pelkään, että jos luovutan farkkujen suhteen ja pidän vain collareita, niin jatkan lihomista tietämättäni.

Olen muutenkin jo reilusti ylipainoinen, olin ennenkin, ennen tätä 18 kg lihomista. Asia on koko ajan mielen päällä, koska nään ison mahani kokoajan. Vaatteet pursuaa ja puristaa, mikään ei näytä eikä tunnu hyvältä. Vaikka juuri sanoinkin, että kiva näyttää nätiltä joskus, nii joo joskus tuntuu nätiltä, mutta nyt ei. Vatsassa on lisää liloja raskausarpia, niitä löytii kainaloistakin. Ja ties mistä muualta, minne en nää… Ja kun ihan oikeasti, mä en syö paljoa mitään paskaa. Totta kai joskus tulee syötyy roskaruokaa, sipsii ja karkkii, mutta ei todellakaan sillä tahdilla, että puolen vuoden aikana olis melkein huomaamatta tullut 18_vitun_kiloa lisää.

Välillä hetken toivon, että voisin palata ajassa taaksepäin siihen, kun oli enemmän syömishäiriökäyttäytymistä.

ed

 

Lomat lusittu, heh heh.

Hyvä vitsi heti otsikkoon. “:D”

Mutta joo, huomenna alkaa harjoittelu numero kaksi. Meen TAYSiin ja lasten kanssa pääsen siellä touhuaan. En viiti kertoo tarkempaa tietoa harjoittelupaikasta. Oon todella innoissani asiasta, koska haluankin erikoistua lapsiin ja nuoriin sitten työelämässä. Oon varmaankin kertonu, että haluan “isona” olla sitten lasten ja nuorten psykiatrinen sairaanhoitaja. Ja oon varmaankin kertonu ne syytkin..? En nyt ite muista, mutta jos vaikka en ookkaan kertonu: lapsetkin voi olla masentunu ja sairastua vaikka mihin mielenterveysongelmiin ja haluan edistää sitä työtä. Haluan, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat huomataan ajoissa, jotta voidaan auttaa ajoissa. Sairaan hoidossa ennaltaehkäisy on kaikista paras asia.

Loma on menny hyvin, ei oo tullu stressattua, oon nukkunu hyvin ja sopivassa määrin touhunnu kaikkea.

Keväästä onkin tulossa kiireinen, teatterikerhon ja koulun vuoks. Meillä on ne 5 näytöstä huhtikuussa, joten treenejä on paljon. Koulussa on tiedossa paljon kursseja ja nää kaks harjottelua. Sitten päätin käydä nyt myös vielä ruotsin valmentavan kurssin, joka mun on käytävä ennen kun ruotsin kurssit alkaa koulussa. TAMKilla on siis sellainen käytäntö, että jos et oo ylioppilaskirjotuksissa kirjottanu ruotsia, käyt heti koulun alussa tekeen kokeen, jolla määritetään kuinka hyvin osaat kieltä. Sit jos et pääse läpi, pitää käydä valmentava kurssi ja jos pääset läpi, niin ei tarvi käydä. Sama on myös englannin kielen kirjotusten kanssa. Ja valmentavalle kurssille ei pääse, jos oot kirjottanu ruotsin tai pääset siitä kokeesta läpi. Ite oon onnellinen, että pääsen valmentavalle kurssille, koska en osaa ruotsia yhtään. En oo varma miten pääsin lukiossa ees kursseista läpi.

Mutta, eipäs tässä nyt muuta ihmeempää. En saanu aikaseks lomalla soitettua lääkärille ja pyydettyä Voxran nostoa, täytyy se kyllä hoitaa tässä pian.

Ensi kertaan rakkaudella

Wili