Koska ihmistä pitää auttaa?

Mikä on se hetki, kun sä autat jotakuta? Pitääkö ihmisen pyytää apua? Voiko tuntematon auttaa toista?

Nää on kysymyksiä, jotka on pyöriny mun päässä muutaman päivän. Meillä oli koulussa tällänen PBL-istunto (problem based learning) ja puhuttiin päihdevieroituksesta. Opettaja kertoi, kuinka se oli huomannut naapurinsa kesällä viettävän vähän enemmän aikaa pubissa ja eikä ollut ajellut autollakaan ynnä muuta sellaista, joka viittasi lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön. Tästä tuli keskustelua, että olisiko opettajan pitänyt sanoa/tehdä jotakin. Itse vastasin, että “totta helvetissä se on sun duuni puuttua, jos sä näät tollasta”. Muut luokkalaiset eivät olleet ihan tätä mieltä. He sanoivat, että jos tuntematon tulisi heille huomauttamaan heidän alkoholinkäytöstä, niin he sanoisivat, että “mitäs vittua se sulle kuuluu”.

Minusta tämä on surullista. Heille sanoinkin, että jos naapurini olisi huomannut, että vietän kesällä paljon aikaa terasillani juoden siideriä, niin itse näkisin sen välittämisenä, jos naapuri tulisi sanomaan, että “hei, mä oon huomannu, että sä istut siinä joka päivä koko päivän siideriä juoden, oks kaikki ok?”.

En sano, että sun täytyis mennä tuntemattomille tekemään AUDIT-testiä, mutta minusta se on sun homma sanoo toiselle ihmiselle, jos hän tekee jotain, mikä voi mahdollisesti olla vaaraksi. Tämä opettaja tunsi kyseisen naapurin jotenkuten, ei sanonut mitään asiasta. Onneksi tällä naapurilla oli kyseessä tuollainen “kesäputki”. Minusta opettaja olisi voinut sanoa naapurilleen, että on huolissaan.

En myöskään sano, että sun pitäis tuntee sun kerrostalonaapurit täysin. Itse muistan lapsuudessani, että mun iskä tiesi/tunsi meidän naapurit ihan suht hyvin jolloin näkisin, että joku heistä olis voinu puuttua iskän juomiseen tai iskä jonkun muun juomiseen. Mä en vaan nää siinä mitään vikaa, että näyttää toiselle, että on huomannut tällaisia asioita ja välittää kanssaihmisistä edes sen verran, että sanoo toiselle jotain. Voi hyvin olla, että naapuri haistattaa sulle paskat, mut voi olla, että sä laitat vähän rattaita pyöriin sen aivoissa.

Mennääs alkoholista mielenterveysongelmiin. Mitä jos mä en olis koskaa ite tajunnu pyytää apua? Olisinko osastohoidossa, opiskelisinko, olisinko tappanu itteni? Olisko joku jossain vaiheessa sanonu mulle, huomattaunu asiasta, kertonu, että on huolissaan?

Ollaanko me suomalaiset (tai kaikki ihmiset) niin välinpitämättömiä, että ei muiden asiat kuulu meille muille? Onko tää kulttuuri vaan Suomessa vai onko se koko maailman juttu? Minkä takia me ollaan tässä maailmassa näin yksin asioidemme kanssa?

Mikset sä voi sanoo toiselle, että oot huolissas ja ottaa sitten vaikka ne haukut? Mitä sä siitä menetät? Et mitään. Vähintään saat kiven pois harteiltas.

Ehkä mä laitan nyt sun ajatusrattaat pyöriin ja ens kerralla mietit, ett voisitko tehdäkki jotain.

Seuraavaan kertaan, rakkaudella

Wili

Roadtrip

Me lähetään miehen kanssa roadtripille maanantaina ja suunnitelmana on, että reissussa ollaan kaks viikkoo.

Tästä ekaks mennään Kuopioon tapaan kaveria ja sitten Ouluun sukuloimaan. Sen jälkeen mennään vähän matkaa pohjosee ja Ruotsin puolelle. Siitäpä vinosti alas (en osaa ilmansuuntia) kohti Osloa. Tarkotuksena on pysähtyä kaks kertas Ruotsissa ennen Osloa. Norjan jälkeen Göteborgin kautta Tanskaan ja Billundii. Siellä käydään Legolandissa ainakin. Legolandin jälkeen mennään Kööpenhaminaan ja siitä Tukholmaan. Tukholmassa ollaan pari päivää ja sitten laivalla yli takas Suomeen eli Turkuun. Turussa taas vähän sukuloidaan, jonka jälkeen kotiin Tampereelle.

Lainasin kaverilta selfietikun ja suunnitelmana on tehdä vlogi matkasta. Otan läppärin mukaan reissuun niin jos videomatskua alkaa oleen paljonkin, niin voi tehdä kaks videoo ja toisen julkasta jo reissun päällä (jos oon niin tuottelias).

En malta oottaa! Huomenna meen Tammerfesteille, koska sain kaverilta lipun ja lauantaina meen hoitaan koiraa. Sunnuntaina sitten pakkailen reissua varten.

Musiikkia ja punaviiniä

Tuntuu välillä niin turhalta luvata itelleen mitään, muun muassa, että kuvaisin sen vlogin… Mutta, kohta tiedän mitä kuvata!

Me lähdetään miehen kanssa roadtripille, tossa vähän päälle viikon päästä (maanantaina 23. päivä). Käydään ekana Kuopiossa moikkaamassa kaveria ja sitten Oulussa sukuloimassa. Sitten siitä pohjosta kohti ja Ruotsin puolelle. Siitä “suoraan vinosti” alaspäin kohti Osloa. Oslosta Göteborgin kautta Tanskaan ja Billundiin. Käydään ehkä Legolandissa. Käydään myös Kööpenhaminassa. Siitä Tukholmaan ja laivalla Turkuun, jossa taas sukuloidaan. Ja siitä sitten Tampereelle. Ollaan varattu tähän pari viikkoa.

En malta odottaa, siitä reissusta tulee mahtava!

Tossa alkuviikosta päätin, että vihdosta viimen laitan villarastat taas päähäni. Tilasin ne villat _aikoja_ sitten, sillon ko mulla oli vielä lilat hiukset ja siitä on aikaa. Noh, tein villasta rastat ja kaverit laitto ne mun päähän. Ja nää on ihanat! ❤ Mutta kuumat. 😀

IMG_7474

Tosta ne on vielä tiivistyny, ettei oo noin pörheet. Pörheet? Oks se sana? No tollaset isot, paksut pehmeet ei oo enää. Edelleen pehmeet, muttei noin paksut.

Noh, ei tällästä kummempaa tällä kertaa.

Ens kertaan, rakkaudella,

Wili.

Mielialat

En oo jostain syystä saanut vlogia aikaiseksi tehtyä. Kauheesti on ollut suunnitelmia taas vlogata, mut jostain syystä vaan se jää. Ehkä ei vaan oo kerrottavaa, koska tosiaan aikalailla mä vaan olen. Työtön opiskelija kesällä ei oo mikään rahakkain vaihtoehto.

Juhannus oli ja meni, ja oli kivaa. Meil oli yks kaveri viikon kylässä. Käytiin Särkänniemessä kaks kertaa, kun Veturi-kortilla saa toisen päivän rannekkeen ilmaseks. Juhannuksena myös saunottiin ja grillattiin, pelattiin, katottiin Netflixiä ja juotiin. Oli ihan mukavaa.

Eilen kaveri lähti ja mies meni illaks töihin (eli 15-23 oli työaika). Mulla oli aivan järkyttävän huono päivä. En saanu itteeni sängystä ylös melkein millään. En jaksanu sanoo moikka kaverille edes… Ainut syy, miks laitoin eilen vaatteet päälle oli se, että tilasin pitsan nii en alasti kehannu mennä hakeen sitä ovelta.

Tänään oli aivan erilainen päivä. Mulla oli terapiakäynti, joten oli syy nousta, syödä ja pukee. Sit tulin kotiin, ja siivosin ja pyykkäsin. Sit kävin kaupassa hakemassa kaikennäköstä. Sitten oonkin vaan ollu, mutta että oon tyytyväinen itteeni taas kerran! Tänään olis voinu aikaseks saada tehä vlogia, mutta tukka on niiiiiiin likanen, että en kehtaa ennenko oon käyny suihkussa. 😀

Huomenna ajattelin siivota Herra Ärrän akvaarion kunnolla ja vessankin vois. Ja jos sais aikaseks maalattuakin..?

Mulla on edelleen kyynärpää kipee. Kosketusherkkä ja en pysty kunnolla kantaan esim. kauppakassia. Ja huomaa kyllä, jos ihan hirveesti kaikkee tekee niin se kipeytyy. Oli tarkotus tänään soittaa lääkärille, mutta tää päivä vaan meni niin jos sitä huomenna muistais. Täytyy muistaa varata hammaslääkäriinki aika. Täytyy varmaan tehdä lista kaikesta, ettei unohda.

Nyt ajattelin käydä siellä suihkussa ja nauttia Netflixistä.

Seuraavaan kertaan, rakkaudella,

Wili

depressed_o_7038821

Kesätöitä

Mä pääsin Tanskaan kesätöihin tallille. Olin superinnoissani, ett jes, kesä hevosten kanssa! Tiesin, ett tulee oleen rankkaa, mut se ei haitannu.

No, mun matka tyssäs lyhyeen. Eilen hevonen potkas mua kyynärpäähän ja oikee käsi tulee oleen poissa pelistä sen verran pitkään ettei oo järkee jäädä tänne. Joten huomenna lennän takasin kotiin.

Ärsyttää todella paljon. Tänään paljo vähemmän kun eilen. Tää viikko mitä olin täällä niin oli aivan mahtavaa aikaa. Rankkaa, mutta hienoo. Hevoset on täällä upeita kisahevosia. Ja odotin niin innolla, että pääsen mukaan joihinkin kisoihin.

Mutta, tällästä se hevosalan työskentely on.

Toisaalta, ihan kiva mennä kotiin. Tiesin, että mulle tulee jonkinmoinen kulttuurishokki mikä tuli sillonkin kun menin Australiaan. Mut se meni ohi ja tiesin, että tääkin menee ohi. Se ei vielä kerenny kunnolla meneen ohi, joten siks ihan kiva mennä kotiin. Toisaalta en myöskään tiedä, että olisko mieli kestäny tätä kahta kuukautta.

Kesäkuun ainakin sairastan ja kattelin tossa jo kesätöitä Suomessa. Löysin kaks paikkaa, jotka olis heinäkuun ajan niin hain niihin. Saa nähä miten käy.

Ens kertaan, rakkaudella,

Wili.

 

Kesätyö

Mä en viime kesänä menny töihin. Olin sairaslomalla, koska paloin loppuun. Jos en kesäks ois saanu sairaslomaa, niin olisin vaan menny pahempaan jamaan. Olin sairaslomalla toukokuun lopusta syyskuun 11. päivään eli 3,5 kk. En menny kouluun ekana periodina, vasta ekaan harkkaan.

Mä tossa vuoden vaihteen aikaan aloin  miettii kesätöitä, että jaksanko tänä kesänä ja mitä haluaisin, jos jaksan. Mä en vielä pääse tekeen sairaanhoitajasijaisuuksia, koska opintopisteet ei riitä ja jos meen hoitajasijaisuutta tekeen, niin haluaisin johonkin semmoseen paikkaan mistä hyötysin tulevaisuudessa.

Noh, päätin, että en vielä tänä kesänä hae hoitajasijaisuuksia. Mietin, ett mitä mä tykkään tehä. Mä tykkään hevosista. Vähän googlailin ja löysin muutamia suomalaisia tyyppejä, jotka etti hevosenhoitajia ulkomaille ja kotimaahan. Mietin, ett ois siistii lähtee kesäks ulkomaille, kun nyt saattaa olla “viimenen mahollisuus” tehä niin. Neilikka on 3 v. ens vuonna ja vaatii eri tavalla tekemistä sitten jossa haluun olla mukana.

Laitoin meilii noille suomalaisille, jotka asuu ulkomailla (USA, Saksa ja Belgia). Sit törmäsin tyyppiin, joka etti tanskalaisen tyypin puolesta Suomesta hevosenhoitajaa kesäks. Laitoin meilii, ett hei, oisin kiinnostunu. Se tyyppi anto mulle uuden meiliosotteen. Long story short; mä lähen 1.6 Tanskaan Tanskan maajoukkueratsastajalle hevosenhoitajaks! En vaan voi uskoo tätä, oon ihan hypenä tästä! 😀

Äitille en oo vielä kertonu, mut tänään soitan sille.

Mahtavaa kevään alkua, ens kertaan

Rakkaudella,

Wili

I-Love-This-Post-Funny-Horse-Meme-Picture