Ensimmäinen postaus!

Nonniin, tästä se alkaa.

Elikkäs, tuolta “Wili” sivulta voitte lukea vähän taustaa minusta. Olen myös Suomen Mielenterveysseuran Hyvän mielen lähettiläs ja heidän kanssaan yhteistyössä.

Haluan heti sanoa, että aina saa kysyä mitä tahansa ja pyrin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, jos ne ovat “fiksuja” kysymyksiä. Eli en vastaa selkeästi mihinkään trollauksiin tms…

Vähän omaa taustaani tarkemmin. Olen nuorin lapsi perheestäni, minulla on 2 vanhempaa veljeä ja äiti. Isäni kuoli tapaturmaisesti 2006, kun olin 11-vuotias. Tämän jälkeen masennus on selkeästi puhjennut ja virallisesti se diagnosoitiin minulle kun olin yläasteella ja samalla sain post-traumaattisen stressioireyhtymän diagnoosin. Lapsuuteni ei muutenkaan ollut helpoimmasta päästä, vanhempani erosivat kun olin noin 5-6 vuotias ja isäni oli alkoholisti. Hän ei kokoaikaa ryypännyt, mutta selkeitä putkia oli välillä päällä. Myös muitakin menetyksiä on tapahtunut lähiaikoina. Äidinäitini eli muari kuoli syyskuussa 2015 syöpäkamppailuiden jälkeen, jouduin lopettamaan hevoseni marraskuussa 2015 ja yksi parhaimmista ystävistäni teki itsemurhan syyskuussa 2016.

Olen käynyt paljon juttelemassa erinäisten ammattilaisten kanssa. Pääsin nuorisopsykiatrian poliklinikan asiakkaaksi yläasteella. Siellä hoitokontakti loppui kun olin 19-vuotias eli 2014 loppuvuodesta. Sen jälkeen olin ilman hoitokontaktia pitemmän aikaa. Muutin Tampereelle ja aloitin 2015 syyskuussa urheiluhierojakoulun ja sen kautta tuli opiskeluterveydenhuolto, mutta mieliala-asiat eivät olleet niin pinnalla (ehkä?). Aloittaessani TAMKin niin opiskeluterveydenhuolto sielläkin on ja nyt viimeisen vuoden aikana on minulle suositeltu terapiaa ja lääkitys on yritetty laittaa kuntoon.

Ensimmäisen kerran sain masennukseen lääkityksen lukion viimeisenä vuonna. Silloin aloitettiin Seronil. Se lopetettiin vuoden päästä sitä. Sitten sain uudestaan Seronilin käyttöön keväällä 2016 muutamaksi kuukaudeksi, koska minulla ja opiskeluterveydenhuollolla kävi vähän moka. En muistanut uusia reseptiä ennen heinäkuuta ja he olivat heinäkuun lomalla, ja mielialalääkitysreseptejä he eivät uusineet ilman, että kävi lääkärin vastaanotolla. Joten se lääkitys loppui vähän ikävästi seinään kesällä 2016. Nyt keväällä 2017 minulle aloitettiin kolmannen kerran Seronil. Se on siis toiminut minulla todella hyvin. Lääkärini sanoi keväällä, että masennuslääkitystä tuskin tullaan purkamaan, ainakaan lähiaikoina eikä välttämättä enää koskaan. Hän kertoi, että olen sairastanut masennusta niin pitkään, että aivoissa jotkin reseptorit, jotka ottavat vastaan serotoniinia tai tuottavat sitä, niin ovat luultavasti surkastuneet. Tämä ei ole minulle mikään ongelma, syönhän mä Thyroxinia lopunelämäni myös (kilpirauhasen vajaatoimintaan).

Kesäkuussa 2017 kävin magneettikuvissa selästäni ja sieltä löytyi L4-5 välin kuluma ja madaltuma, joka on noin kolme ja puoli vuotta tähän mennessä aiheuttanut minulle hermosärkyä. Fysiatri suositteli, että mielialalääke vaihdettaisiin sellaiseen, joka vaikuttaisi myös hermokipuuni. Heinäkuussa alettiin tekemään vaihdosta Seronil 30mg:sta, Venlafaxin 225 mg:aan. Vaihto sujui joten kuten, mutta nyt syön Venlafaxinia. Syksyn mittaan on tullut, omasta mielestäni ilkeitä, haittavaikutuksia. Tai haittavaikutus eli en saa orgasmia, joka on yksi venlafaksiinin haittavaikutuksista. Venlafaxin vähennettiin 150mg, jolla ei ollut vaikutusta haittavaikutukseen ja mielialani huononi. Nyt maanantaina 2.10 aloitin Voxran kaveriksi. Jos Voxra sopii, niin Venlafaxin puretaan pois. Tälläinen lääkitys… Ainiin, ja iltaisinhan mulla menee melatoniinia 5mg ja Pregabalin 75mg (paremmin ehkä tunnetaan markkinanimellä Lyrica).

Tässäpä nyt ehkä vähän lisää taustoja minusta.

Seuraavaan postaukseen, rakkaudella

Wili.