Loma

Tänään oli ensimmäinen lomapäivä. Tätä on odotettu. Vähän (ehkä) stressitöntä aikaa ennen harkkaa. Heti kyllä ens viikolla alan lukemaan uusintatenttiin, jonka käyn tekemässä harkan aikana.

Joululahjat on ostettu ja pakattu. Tänä vuonna en oo jaksanu laittaa mitään joulukoristeita enkä ees hakee mun kuusta varastosta. Tää on eka kerta muutamaan vuoteen, etten oo jaksanu tehä noita asioita. Yleensä oon tosi innoissani joulusta, ja joulukuusi on pystyssä ja koristeltu viimestään 15. joulukuuta ja jouluvalot partsilla 1. joulukuuta. Nyt oon vaan tehny kouluhommia, ollu teatterikerhon treeneissä ja kotona käyny nukkumassa.

Tammikuussa alkaakin ens kevään näytelmän treenaus kunnolla. Tää syksy harkkoja oli joka tiistai, tammikuussa on aina yhteiset treenit tiistaisin ja torstain, ja joka viikko on jaettuja treenejä. Jaetuissa treeneissä treenataan vaikka yhtä kohtausta ja ohjaaja pyytää tietyt tyypit paikalle. En saa kertoo näytelmän nimee vielä, koska nimen julkasu on tammikuussa. Huhtikuussa meillä on 5 näytöstä, jos joku teistä lukijoista asuu Tampereella niin suosittelen tuleen kattoon. Näytelmä kertoo yksinäisyydestä, ja perustuu tositarinoihin. Meidän kässäri on aivan mahtava. Facebookista löytyy Teatterikerho Ääriraja.

Tän vuoden viimeinen terapiakäynti oli tiistaina. Puhuttiin mun yksinäisyydentunteesta. Tunnen välillä olevani todella yksin, vaikka oonkin todella ekstrovertti. Mutta siitäpä se ehkä just johtuu. Mun kaikki kaverit on sellasia, että ne välillä tarvii omaa aikaa ja aikaa latautua yms. Mä lataudun, kun oon muiden ihmisten kanssa. Ja kun en voi olla muiden kanssa, niin lamaannun. Mä vaan lamaannun sänkyyn kattoon Netflixiä tai pelaamaan. Mä tarvin todella paljon muita ihmisiä ympärilleni, vähän liikaakin välillä. Mut tää ei oo aina ollu tällasta. Välillä oon ollu todella itsenäinen ja “mä pärjään”-meiningillä, etten tarvi ketään enkä mitään apua. Oon edelleen itsenäinen tietyissä asioissa, mutta tarvin paljon enemmän seuraa, mitä ihmiset pystyy mulle tarjoamaan, ja se lamaannuttaa mut. Ja koska on huono itsetunto ja masennus, niin aivot alkaa ajatteleen, että “ei kukaan susta tykkää/tykkää hengaa sun kanssa” tms vaikka järjellä tiedän, että se ei oo totta. Tässä kohtaa taas se järki ja tunteet alkaa kamppaileen, ja tunteet voittaa.

Eilen mun kaveri sano, että en anna tarpeeks krediittii itelleni mistään. En oikeestaa kehu itteeni yhtää mistää. Mun kaverin äitiki oli kysyny tältä kaverilta, että miks jotenki “kuuluttaa suureen ääneen tietämättömyyttään, vaikka se tietää paljon”. Mut en mä omasta mielestäni tiedä tai osaa. Ja taas kerran: huono itsetunto, huono minäkuva. En pidä itteeni missään arvossa. Ja taas kerran: järki koittaa huutaa, että kyllä sä tiät ja osaat, mutta tunteet tukahduttaa sen, kunnes ei enää mitää järjenääntä kuulu. Sen jälkeen tunteet alkaa rauhassa kuiskimaan päälle, “sä oot aivan vitun tyhmä ja tietämätön paska, etkä osaa yhtää mitää, miks ees yrität, kun tiedät, että epäonnistut?”. Mä en koskaan kehu itteeni, koska en omasta mielestäni oo kehun arvonen. Jos joku mua kehuu, niin joko ajattelen, että “älä ny vittu viiti valehdella” tai sit sanon “no eeeeii..”. Koita nyt sitten näitä asioita selittää ihmiselle, tai ihmisille, jotka pystyy kehuun ja kritisoimaan itteensä terveessä määrin.

Masennus, huono minäkuva, huono itsetunto, ahdistus, post-traumaattinen stressioireyhtymä. Nää on paskoja kavereita, joiden kanssa vaan joudun elään. En tiedä miten niistä pääsee eroon. En oikeesti tiiä, miten saan parannettua minäkuvaani tai itsetuntooni. Sitä asiaa lähdin selvittäänkin terapiaan.

Tiedättekö, jokaisen valittavan postauksen jälkeen, haluaisin pyytää anteeks sitä, että valitan.

Joten, kiitos ja anteeks, ja rakkaudella ens kertaan

Wili.

 

Nopeat kuulumiset

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta… Noh, ei pidä potea huonoa omatuntoa asiasta, aina ei vaan kerkiä tai jaksa.

Toka vika kouluviikko ennen joululomaa menossa. Tänään oli ainut “oikee” koulupäivä tällä viikolla, maanantaina kylläkin kävin tekeen tentin tenttiterraariossa ja huomenna täytyy käydä vähän tursaita moikkaamassa.

Ens viikon torstaina vika tentti tältä vuodelta, huhhuh. Aikamoinen urakka taas ollu. Välillä on tuntunu, että käyn vaan koulussa, ja kotona sitten luen kokeisiin ja nukun. Tänään alotan lukeen viimeseen tenttiin. Lasten hoitotyö on aiheena ja kun haluan lapsiin suuntautua niin nyt pitää sitten saada asiat päähän.

Mulla laskettiin Venlafaxin yhteen kapseliin päivässä ja sen kaverina edelleen Voxra. Siitä on nyt 1,5 viikkoo ja voin sanoa, että näkyy ja tuntuu olossa. Ei oo semmosta puhtia enää päällä ja ehkä vähän enemmän oon ollu alakulonen, mutta mun orgasmiongelmani on lähtenyt! Joten, luulen, että laitan lääkärille soittopyyntöä jos vaikkapa Voxraa vois nostaa. Täytyy varmaan se asia hoitaa ennen joulua, tai ennen vuoden vaihtoa, että sitten kun viikolla 2 meen harkkaan niin ois pirtee mieli. Tiedän kyllä, että mielialaan vaikuttaa myös tää pimeys. Ja stressi. Ja koulu. Jajajajaja…

Viime yönä en jostain syystä saanut ollenkaan nukutuks ja nyt oon valvonu vuorokauden ja tuntuu vähän höpöltä. Mietiskelin tässä, että jos yrittäis valvoo vaikka 18 saakka ja menis sitten nukkuun niin sais ainakin unta. En oo nyt parina iltana ottanu melatoniinia, koska haluan tehdä niin, että syön melatoniinia 2 vk – 1 kk putkeen ja pidän vähintään 1 viikon tauon. Se on ihan suositeltavaa, ettei aivojen oma melatoniinituotanto ihan surkastu pois. Mut vaikka en oo melatoniinia ottanut, niin oon yleensä aina jossain vaiheessa nukahtanu. Tänään alko oikeesti väsyttään 2 minuuttia ennen 7, ja herätys soi 7. Sitten koulussa siinä 11 aikaan silmät lipsu kiinni ja meinasin nukahtaa istuvalteni. Mutta nyt, oon pirtee taas. Vähän ehkä se pelottaa, että jos meen nukkuun nyt päikkärit niin ne venyy 3-4 tunnin päikkäreiks, tai pahimmas tapaukses johonkin kello 22-23 saakka ja sit oon taas yön hereillä.

Huomenna mennään käymään Turussa, moikkaamassa anoppia ja viemässä joululahjoja. Myös yhdellä kaverilla on TJ 0 -päivä huomenna niin täytyyhän sitäkin juhlistaa. 😉

Ainiin! Mursin oikeen jalan keskimmäisen varpaani sunnuntaina. 😀 Se oli jotenki oudon hauska juttu. Löin sen sunnuntaiaamuna listaan ja siihen tuli verta vuotava haava. Laitoin laastarin ja koko päivän ajattelin, että se on kipee, koska haava, right? No, illalla otin laastarin pois, niin varpaassa järkyttävä mustelma. Aloin epäileen, että se on murtunu, koska hassussa paikkaa mustelma. Maanantaiaamuna kävin näyttämässä terkkarissa, ja sairaanhoitaja oli vaan, että selkeesti murtunu. Kuvia ei otettu eikä sitä kipsata, mutta se varvas on tuettuna toiseen varpaaseen tukisiteellä. Ja se paranee viimestään 4 viikon kuluessa, eli viimestään kun harkan pitäis alkaa niin pitäis olla varpaan parantunu. Ehkä paras säkä ikinä.

Jooh, eipä tässä muuta. Meikäläinen varmaan syö jotain ja yrittää lukea tenttiin. Saas nähä tuleeko siitä mitään väsyneenä, vaikka ei väsytä. 😀

Ens kertaan, rakkaudella

Wili