Miksi nimi “Parantumaton mieli”?

Mulle virallisesti diagnosoitiin keskivaikea masennus ja post-traumaattinen stressioireyhtymä, kun olin 9. luokalla eli olin 15-vuotias. Siitä on nyt 8 vuotta. Itse kuitenkin sanon, että olen sairastanut masennusta yli 10 vuotta, koska isäni kuolemasta tulee kohta 12 vuotta ja olen omasta mielestäni ollut sieltä saakka masentunut.

Isäni kuoli tapaturmaisesti tulipalossa 03.02.2006. Hän oli 46-vuotias. Itse olin 11-vuotias.

Screenshot-2017-11-30 Wilhelmiina Linjama ( joeymistake) • Instagram-kuvat ja -videot

Tossa on kuva mun tatuoinnista, kun se oli just tehty. Otin sen kesällä 2013.

Niin, miksi “parantumaton mieli”? Sehän on aika negatiivinen.

Mä olin lääkärissä tossa viime tammi-helmikuussa. Oltiin alottamassa mulle kolmatta kertaa masennuslääkitystä. Lääkäri puhu, että voi olla, että tätä masennuslääkitystä ei pureta hetkeen multa pois, ei siis vuosiin ja ei välttämättä koskaan. Ja hän kysyi, että haittaako tää mua. Mä mietin hetken ja vastasin “ei haittaa, koska mulla on toinenkin lääkitys mitä syön loppuelämäni”. Sen jälkeen lääkäri puhui, että mun aivoissa voi olla sellanen tilanne, että aivot ei välttämättä tuota tarpeeks serotoniinia tai sitten reseptorit on surkastunu sen verta, että ne ei pysty hyvin ottaan sitä vastaan. Mua lähinnä nauratti siinä hetkessä, että “nonnii, mullon oikeesti aivoissa jotain vikaa”.

Tänäkään päivänä mua ei haittaa se, että tulisin loppuelämäni syömään masennuslääkkeitä. Nää lääkkeet tekee mulle niin hyvän olon, että mä jaksan elää ja olla utelias elämänjanoinen oma itseni. Onneks on lääkkeitä, jotka auttaa. Mä muistan liian hyvin ne ajat, kun lääkitys ei oo ollu päällä ja en mä sitä halua. En mä halua tuntee itteni kurjaks vaan sen takia, etten söis lääkkeitä. Mulla on vikaa kilpirauhasessa ja lääkkeet auttaa siihen. Mulla on vikaa aivoissa ja lääkkeet auttaa siihen.

Siks “Parantumaton mieli”, mun mieli ei tuu koskaan paraneen. Oon koittanu hylkää sen ajatuksen, että “sit kun paranen masennuksesta”, koska en tuu koskaan paraneen. Samalla tavalla, kun ei mun kilpirauhanen koskaan ala toimiin kunnolla. Tää vois hyvin olla myös “Parantumaton kilpirauhanen”.

Vaikka oon masentunu, niin koitan ottaa kaiken irti niistä päivistä, kun se sairaus ei lyttää mua sängynpohjalle. Edelleen vaikka syön lääkkeitä, niin on todellakin huonoja päiviä, mutta suurimmaks osaks on hyviä päiviä. Edelleen huomaan, että väsyn joistain jutuista helpommin, yleensä semmosista jotka ei mua kiinnosta. Mut mä saan virtaa ihmisistä ja asioista, jotka mua kiinnostaa.

Tänään kun heräsin aamulla herätykseen kello 6.30, olin niin väsyny, että päätin olla menemättä kouluun. Onneks tunneilla ei ollu pakollinen läsnäolo. Jatkoin unia, ja heräsin klo 11 virkeenä ja nousin. Mä teen tänää vähä koulujuttuja, sen verta mitä jaksan ja sit varmaan katon Netflixiä. Tai siivoon, tai ihan mitä tahansa.

Mä tiedän, että oon varmaan täällä blogissa antanu kuvan, että jaksan kaikkee. Mä yritän ottaa seuraavana paskana päivänä videoo ja näyttää mitä ne paskat päivät on.

Mua voi seurata Instagramissa ja Snapchatissä nikillä joeymistake, tällänen mainos tähän väliin. ;D

Seuraavaan postaukseen, rakkaudella

Wili

IMG_5980

Minun ja mieheni suhde

Oon pidemmän aikaa halunnu kirjottaa mun ja mun miehen suhteesta. Meillä on hyvä suhde ja avioliitto. Mentiin naimisiin 8.4.2017. Kerettiin oleen yhdessä vähän päälle 2 vuotta ennen avioliittoo. En oo onneks kuullu kertaakaan, että me oltais “edetty nopeesti” tai “meette tosi nuorina naimisiin”. Mä oon siis 23 ja mun mies 21, täyttää maaliskuussa 22 (eli meillä on 1,5 vuotta ikäeroa).

Mutta, miks haluan kertoo teille meidän suhteesta? No, meidän suhde ei oo normaali yksiavioinen suhde.

Kun tutustuin mun mieheen, hän kertoi, että hän on ollut ainoastaan avoimissa suhteissa ja yhdessä polyamorisessa suhteessa. Itse olin kerran seurustellut ja se oli “suljettu suhde” eli ihan normaali suhde. Polyamorinen suhde on siis sellainen, että samaan aikaan seurustellaan monen ihmisen kanssa. Mieheni tilanteessa hän oli samaan aikaan yhdessä naisen ja miehen kanssa, he siis seurustelivat kaikki kolme keskenään. Avoin suhde mieheni tilanteessa oli sellainen, että hän seurusteli naisen kanssa ja tämä nainen oli myös toisen miehen kanssa, mutta näillä miehillä ei ollut suhdetta keskenään. Jotkut voivat kutsua tätäkin polyamoriseksi suhteeksi.

Minulla ja miehelläni on aina ollut avoin suhde. Miksi? Koska meidän mielestä yksi ihminen ei voi antaa kaikkea toiselle mitä se toinen haluaisi. Jotkut sanovat, että no ei tarvikkaan antaa kaikkea toiselle ja sen pitäisi riittää. Hienoa, jos joillakin suhde toimii näin. En ole vastaan yksiavioisia suhteita, itsekin olen ollut sellaisessa ja se toimi 6 vuotta.

Olemme mieheni kanssa toisille täydellisen rehellisiä ja avoimia kaikista asioista. Luotan mieheeni täysin, että voin kertoa hänelle kaikki ajatukseni ja mitä päivän aikana on tapahtunut. Ja luotan, että mieheni tekee samoin. Ei meidän tarvitse kertoa kaikkea, jos se ei ole oleellista suhteelle tai jotenkin muuten liity meihin. Emme mitenkään kyttää toistemme tekesiämme ja emme aina mene joka paikkaan yhdessä, saamme tehdä asioita omien kavereidemme kanssa jos haluamme. Jos kyttäisimme, se kertoisi, ettei jompi kumpi luota toiseen.

Meidän avoin suhde on ollut pidemmän aikaa sellainen, että jos esimerkiksi minä haluaisin harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa niin minun pitää kysyä mieheltäni, että onko se ok. Jos se ei ole, niin en saa tehdä sitä. Jos se on ok, niin sitten antaa mennä vaan. Kysymme tämän siksi, koska jos toisella on jotenkin epävarma fiilis tai muuta sellaista tai ei vain jostain syystä halua, että toinen harrastaa seksiä toisen kanssa. Minulla on ollut sellaisa suhteita miesten kanssa, että se on ollut puhtaasti vain seksiä eli “friends with benefits” meiningillä.

Olemme puhuneet polyamorisesta suhteesta, joka myös olisi ok meille molemmille, jos joku sellainen ihminen löytyy. Olemme myös puhuneet siitä, että mitä jos esimerkiksi minulla olisi aviomies ja poikaystävä ja sekin olisi ok. Ja sama toistepäin totta kai.

Miksi juuri nyt kirjoitan aiheesta? Koska minulla on vähän sellainen tilanne päälle yhden ihmisen kanssa, josta saattaa syntyä suhde. Olemme olleet ystäviä pari vuotta, hän on ollut mieheni ystävä kauemmin, he ovat opiskelleet samassa koulussa ja niin edes päin.

Rakastan miestäni. Olen myös ihastunut toiseen mieheen. Parhainta tässä on se, että ennen kuin kerroin toiselle miehelle tunteistani, puhuin mieheni kanssa tunteistani tätä henkilöä kohtaan. Ja puhuin mieheni kanssa kaikista mahdollisista tilanteista mitä tästä voi syntyä. Tämän jälkeen kerroin tälle toiselle, että olen ihastunut häneen ja sitten hänen kanssaan olen keskustellut paljonkin kaikesta mahdollisesta. Mieheni ja tämä mies ovat keskustelleet myös. Olemme täydellisen totaalisen avoimia ja rehellisiä toisillemme kaikesta.

Seuraavaan kertaan,

rakkaudella Wili.

11heg9

Eat, study, sleep, repeat

Tässä on ollut taas hetken aikaa vähän päätöntä menoa tämä koulunkäynti… Huhhuh.

Tuntuu, että oon melkein kirjaimellisesti vaan syöny, nukkunu, opiskellu. Mulla on anatomian ja fysiologian uusintatentti viikon päästä, johon oon oikeesti nyt kyllä paneutunu niin, että maailman kirjat on sekasin. Oon joka päivä lukenu ja tehny muistiinpanoja. Sitten siitä puolentoista viikon päästä on lastentaudit-tentti, johon alotan heti a&f-tentin jälkeen lukeen. Mulla on työpöydällä tällä hetkellä 10 tenttikirjaa ja yks on vielä varauksessa. Sitten totta kai päälle muut kouluhommat. Ei oo helppoo ei.

Tein ihan lukuaikataulun itelleni, että hommassa pysyis joku järki. Siihenkin sain kulutettua 1,5 tuntia yks ilta :’D

Tänään on onneks teatterikerhon treenit, joten saa ajatuksia pariks tunniks muualle. ❤ En sit muuta kerkiäkkää oikeen harrastaan.

Mulla alko terapia viime viikon perjantaina. No, se oli eka kerta joten ei vielä mitään isoja juttuja käsitelty. Mulla on terapia kerran viikossa eli torstaina taas sitten.

IMG_5645

Seuraavaan kertaan, rakkaudella

Wili

Koulu jatkuu

Takaisin koulunpenkillä. Täällä on ihan kiva olla harkan jälkeen.

Harkka meni mun mielestä hyvin. Sain hyvää rakentavaa palautetta ja paikka oli hyvä harjoitella perushoitoa. Seuraava harkka onkin heti joululoman jälkeen, että koulunpenkillä ei kerkiä kauan olla.

Tällä hetkellä koulussa on sellaisia aiheita kun äitiys- ja naisen hoitotyö ja lapsen- ja nuoren hoitotyö. Eilen oli ensimmäinen tunti äitiys- ja naisenhoitotyötä. Se oli todella mielenkiintoista, joten innolla odotan tämän päiväistä lapsen- ja nuorenhoitotyötunteja!

Eniten mua kiinnostaa mielenterveys- ja päihdetyö ja varsinkin lasten ja nuorten kanssa tehtävä mielenterveystyö. Yksi työura mikä kiinnostaa eniten on lasten ja nuorten psykiatrinen sairaanhoitaja. Myös kiinnostaa työ neuvolassa. Saa nähä mihin menen tekemään toisen harkkani…

Syntymäpäiväni oli lauantaina. Jee, 23 vuotta! Oikeesti mua ahdistaa todella paljon vanheneminen. Ehkä se, että taas “vuoden lähempänä kuolemaa”. Onneksi terapia alkaa perjantaina ja pääsen puhumaan näistä asioista.

IMG_5643